Syssyn alku

Se ois taas syksy. Pidän syksystä. Ilma on raikas ja luonto tuoksuu hyvältä, syksyltä. Yhteiskunnan rytmin takia tietysti syksyyn varmaan aina ja ikuisesti yhdistyy "uuden alku", vaikka ei enää missään kouluissa käykään. Tietysti jos olisi ansainnut kesälomia, tulisi sitä kautta myös ehkä sellainen olo että vuosi alkaa syksystä ja loppuu kesään. Perjantaina kun oli "syysmyrsky" ja herätessä vielä salamoi, töihin pyöräillessä satoi kaatamalla mutta sekään ei haitannut yhtään kun oli sadevaatteet ja kumisaappaat päällä. (Ja toppahanskat, koska en ole vielä löytänyt vedenpitäviä hanskoja mitkä olisi kätevät pyöräillessä. Mietin Prismassa ostaisinko itselleni 6-vuotiaiden kurahanskat, mutta olivat inasen liian lyhyet). Oli myös vielä lämmin, eikä vielä tuullut kuin muutamia puuskia, eli senkään puolesta sade ei ollut mitenkään epämiellyttävää. Päivällä sitten kun töistä tulin kotiin alkoi jo tuulla reilummin, mutta ei satanut. Joten ihan kiva sää :) 

Otin tänään viileämmän kelin juoksuvaatteet säilytyslaatikosta pois, ja tuntuu että juurihan minä ne sinne pakkasin (mikä tietysti on ihan tottakin, kun harrastin kaapin siivoamista aikaisintaan heinäkuussa). Odotan että kesällä hankkimat talvivaatteet pääsevät tositoimiin ja todistamaan että reisien ei tarvitse jäätyä viileällä ilmalla (fingers crossed!). Kesäaleista ostin siis huokeilla hinnoilla yhdet hiihtotrikoot, Finnsvalan verkkoalusasun (olen kyllä skeptinen) ja Dobsonin talvijuoksuhousut. 

Kesä oli aika surkea liikunnan kannalta. Elo- ja syyskuussa en ole tehnyt mitään muuta kuin pyöräillyt töihin ja takaisin. Kesällä lämpö ja ehkä liian kova 10 km harjoitusohjelma oli huono yhdistelmä. 10 km ohjelman vaihdoin Garminin ohjelmasta (jossa ei oltu kovin hyvin selitetty tavoitevauhteja) yhteen android-sovellukseen, missä sai valita tavoiteajan (80 min) ja kuinka monta kertaa viikossa halusi harjoitella (4). Ja harjoitusohjelmassa sitten sen perusteella oli laskettuna millä vauhdilla mikäkin harjoitus piti tehdä. Oikein hyvä, paitsi että ei ole sitä peruskuntoa minkä pohjalle rakentaa. Ja erityisesti plussaa siitä, että tavoiteajoissa oli aloittajille sopivia aikoja, 90 min isoin.  

Siinä ohella sitten yhtenä päivänä kun piti 8 km (tjsp) hölkätä, hölkkäsin alkuun hitaammin lämmittelyvauhdilla (eli käytännössä kävelyvauhdilla) kilometrin ja lopussa toisen kilometrin että tuli 10 km täyteen. Ei mitenkään vaativa suoritus, eikä tuntunut mitenkään erityisen rasittavalta tai hengästyttävältä vauhti missään vaiheessa. Mutta kun pääsin kotiin, join lasin vettä ja söin pari viinirypälettä ja siitä sitten tulikin yhtäkkiä erittäin paha olo. Lopulta puhuin norjaa vessanpönttöön. Todennäköisesti johtui jollakin tavalla liian alhaisesta verensokerista tms, koska olin syönyt vain hyvin kevyesti salaattia ennen lenkkiä. Tuon lenkin jälkeen olikin sitten aika voimaton olo aika pitkään, ja parin lenkin jälkeen tulikin sitten vähän tällainen pidempi tauko. Samalla tietysti on ruokavaliokin vähän lipsunut, kun ne mitä uskalsi syödä ilman että vatsa tulee kipeäksi juostessa, alkoi jo tulla korvista ulos ja oksettaa.

Nyt olen ilmoittanut meidät taas juoksukouluun. Vähän ristiriitaiset tuntemukset, kun en tiedä jaksanko enää juosta edes sitä 15 minuuttia mikä oli tasovaatimuksena, ja toisaalta tällä hetkellä vatsa on jo muutaman päivän oireillut mahahaavatyyppisesti. Vedän kaksin käsin Gavisconia, Antepsinia ja Somacia ja toivon että menisi ohi. En tiedä yhtään onko juoksukoulu edes sopiva ja toimiva ratkaisu meille. Kallista ainakin on, että sen puolesta ei voi jättää mitään väliin ainakaan... Pitää ainakin varoa ettei venyttele liikaa ettei paikat kramppaa ja hajoa.

Kesällä kokeilin Sauconyn Kinvara 5 -juoksukenkiä, mutta nekin pitää varmaankin myydä eteenpäin, koska jalkaholvin kohdalla on joku ärsyttävä tuki mikä tuntuu hiertävän. Olen kokeillut ja myynyt eteenpäin myös Asicsin Hyperspeedit ja Gel-Nimbus 17:t. Paljasjalkakengät (VivoBarefoot) hankin itselleni alennuksesta ja ne on kivat arkikäytössä, mutta juoksu on aika karua menoa niillä. Toisaalta lämpimät ilmat on jo ohi joten nyt ei taas enää varmastikaan tule niin suurta ongelmaa ylikuumenemisesta, vaikka ei kenkien ilmastointi pelaisikaan. 

Silti New Balancen Fresh Foam Boracayt tai Zantet houkuttelisivat. Juoksukengissä tuntuu olevan sama ongelma kuin rintaliiveissä. Siinä vaiheessa kun löytää oman koon ja alkaa tiedostaa minkä tyyppisiä etsii ja mikä nykyisten ongelma on, ei löydykään enää yksiäkään sopivia kenkiä (tai rintaliivejä). Kaikissa on joku ongelma minkä takia ei vain voi käyttää vaikka kuinka haluaisi että on sopivat. Pidemmän päälle ei vain voi käyttää kenkiä, jotka hankaavat aina kantapään ihon rikki akillesjänteen kohdalta ja aiheuttavat ylipronaatiota...  Ja loppujen lopuksi pitää todeta että ne nykyiset mitkä on ensimmäisenä ostanut, on ne parhaimmat tähän hätään. 

(Rintaliiveistä muuten sen verran, että kesällä löysin redditistä /r/ABraThatFits -foorumin jonka avulla huomasin että minun pitäisi etsiä 60 tai korkeintaan 65-ympäryksellisiä liivejä, mitä ei tietenkään löydy yhtään mistään. Lisäksi olen juuri siinä rajalla että tehdäänkö niitä kokoja ylipäätään ja sen jälkeen muodon pitäisi vielä olla oikea, eli tuon löytämisen jälkeen olen kokeillut ja palauttanut paljon epäsopivia liivejä ja lopputulos on se, että löysin ehkä yhdet melkein sopivat liivit, mitkä korostavat sitä mikä kaikissa vanhoissa rintsikoissa on ongelmana. Loppuyhteenvetona on siis "tieto lisää tuskaa"). 

Minä (lennän), polskin ja uin...

Sanon sulle KVAAK...

Lapsena asuin paikkakunnalla jonka ympäristössä oli järviä vaikka muille jakaa. Perinteisestihän kaikki uimahallit sulkeutuvat kesäksi, mikä esimerkiksi omalla kotipaikkakunnalla oli sinänsä ihan ymmärrettävää, kun kylpylä oli kuitenkin auki ja toisaalta uimarantoja löytyi joka ilmansuunnasta. Itsekin asuin kävelymatkan päässä kunnon hiekkapohjaisesta ja -rantaisesta lapsille sopivasta uimarannasta (laiturikin oli)- ja rannasta nousi iso leveä rinne joka oli mukavaa nurmikkoa, minne sai levitettyä pyyhkeet/alustat oman paikan merkiksi. Oli varjoisaa paikkaa ja aurinkoista paikkaa. Kaiken kaikkiaan aika täydellinen uimaranta Suomen olosuhteissa. Ja koska olen lapsuudessa ollut liian hyväosainen tuossakin asiassa, olen jokseenkin nirso luonnon uimarantojen suhteen. Stressaan ja en tykkää jos pohja on vähänkään mutainen tai sorainen, tai on äkkisyvää, tai vesi kylmää tai virtaavaa... Inhoan uida jos pitää lähteä laiturilta eikä voi kävellä veteen (koska mutapohja tms).  Jotenkin tulee sellainen olo että pitää uida pientä ympyrää kun pelkää, että muuten ei ole tikkaiden ulottuvilla, jos joku ankerias iskee nilkkaan kiinni. En myöskään osaa uida meressä tai joessa. (Tuli muuten nostalgia-flashbackit Ikeassa kun haistoin olkikylppärijuttuja, sama tuoksu kuin sellaisessa rullalle menevässä rantamatossa...) 

Joten näin aikuisiällä on aina välillä kesäisin ollut samanlaisia uimapaikkoja ikävä, kun järviä ei ole, joen vesi on ruskeaa ja meri olisi mutta kaukana sekin jos alentuisin sitä edes harkitsemaan. Kyllähän nyt helteellä pitää olla lyhyen matkan päässä uimapaikka, muuten tuskainen olo tulee uudestaan jo paluumatkalla. Summa summarum, en ole ikinä uinut täällä, missä olen asunut jo melkein kymmenen vuotta. En ole edes käynyt uimahalleissa erinäisistä syistä. Esimerkiksi siitä syystä, että en lapsenakaan varsinaisesti harrastanut uintia. Koulun liikuntatunnit ja joskus käytiin kavereiden kanssa uimassa joko uimahallissa tai kylpylässä. En kovin montaa kertaa ole käynyt uimassa niin, että oltaisiin vain matkaa uitu.

Nyt kuluneen vuoden aikana olen miettinyt että uiminen olisi kivaa ja hyödyllistä ja terveellistä. Ostin jo joskus viime vuoden loppukesällä/syksyllä uima-asun ja vahvuukselliset uimalasit. Jäivät sitten kuitenkin kaapin perukoille. Lähin uimahalli olisi kustantanut 5 euroa/kerta alennusryhmään kuuluvalta, ja lisäksi ns. väärässä suunnassa esimerkiksi työmatkoja ajatellen. Lisäksi kynnykseksi tuli talvella se, kun laskeskeltiin kuinka paljon yhdelle reissulle tulee hintaa kun sinne lähtee bussilla arvokortilla. Tietysti 30 kerran lataus rannekkeelle olisi tullut edullisimmaksi, mutta sekin kertamaksuna aika paljon ja sitten olisi pakko käydä vuoden aikana vähintään 2,5 kertaa kuussa uimassa. Huh! Puhumattakaan jalkasienistä, epähygieenisistä ihmisistä, koululaisista ja pervoista. Oli miten oli, ensimmäisen kerran kynnys osoittautui liian korkeaksi. 

Nyt keväällä / kesän alussa kuitenkin havahduin siihen, että täällä on kaksi maauimalaa ja molemmat melko keskeisellä paikalla ja etenkin oikeassa suunnassa työpaikkaan nähden (kokonaisuudessaan pyöräilymatkaa tulee vain n. 3-4 km lisää). Ja mikä parasta, hinta alle puolet uimahallihinnoista. Kymmenestä kerrasta maksaa ihan mielellään 24 euroa. Joten tuumasta toimeen. 

Ensimmäisellä kerralla maksettiin vain kertamaksut, kun haluttiin vain kokeilla pysyykö enää edes pinnalla. Uusista asioista ahdistujana stressasin etukäteen koko hommaa, koska ei ollut mitään tietoa millaiset tilat siellä on, mistä ovesta mennään minnekin, mitä pitää tehdä missäkin järjestyksessä ja apua. Olinkin menossa jo heti alkuun miehen perässä miesten puolelle, koska tungin kortteja lompakkoon yms ja enkä siinä samalla katsonut ympärilleni, kunhan vain seurasin, joten en hoksannut että miesten ja naisten puolet erottuvat jo heti siinä aulassa. No eipä siinä sitten mitään. Menin pukuhuoneeseen, koitin vaivihkaa kurkata suihkutilojen ovista sisään kun vielä oli silmälasit päässä. Yhdessä ovessa luki WC ja että siitä saa kulkea kenkien kanssa ja toisessa ovessa luki että sauna. Molemmat ovet tosin johtavat samaan suihkutilaan ja vessat ovat vasta suihkutilan perällä, joten oli pakko kurkkia muutamaan otteeseen kun en vaan hahmottanut että missä ne suihkut/wc nyt sitten ovat. Jotenkin ihmeen kaupalla selvisin lopulta uima-altaalle.

Ensimmäisellä kerralla uin sammakkoa 400 metriä (taukoja pitäen) ja minun ns, rintalihakset (tai joku kainalolihas) oli hapoilla enkä jaksanut edes nostaa käsiä ylös. Lisäksi oli aika kokonaisvaltaisen väsynyt olo, ja mietin että kuka helvetti piristyy jostain aamulenkeistä. Vielä seuraavana päivänäkin oli vähän vielä väsymystä käsissä havaittavissa, mutta palautumisessa ei mennyt viikkokausia niin kuin erään kuntopiirin jälkeen. Positiivista. Seuraavalla kerralla (juhannusaatto!) uin taas sammakkoa 400 metriä ja tällä kertaa huomasin vaatteita pukiessa että hauikset olivat vuorostaan hieman hapoilla. Kolmannella kerralla uin 600 metriä ja lähinnä huomasin tällä kertaa että alaselkä väsyi. Neljännellä kerralla uin 800 metriä eikä mikään tullut kipeäksi. Tämä kaikki kahden viikon aikana. Hämmentävää. En tiedä  mitä pitäisi ajatella. Hyvin outoa se, kuinka nopeasti uinnin rasitukseen tottui. Ensimmäisellä viikolla olisi ollut jonkinlaista tekniikkakurssia tarjolla edulliseen hintaan, mutta kun en ollut vielä kertaakaan käynyt uimassa, en tiennyt täytänkö edes uimataitovaatimuksia (olisin ehkä täyttänyt). Olisi voinut olla ihan kiva juttu, totesin että en enää osaa uida kroolia ilman että korvaan ja nenään menee vettä. Ei ole ikinä lapsena/nuorempana ollut tuota ongelmaa että nenään menisi vettä, jotenkin harmillista että olen hukannut sen jonkun maagisen tekniikan. 

Ongelmallista on nyt lähinnä se, että en millään jaksaisi herätä niin aikaisin / olen aamulla niin hidas, että en ole uimassa ennen kuin vasta joskus reilusti kahdeksan jälkeen. Töihin ehdin aina vasta joskus puoli kymmenen aikaan, mikä on vähän liian myöhään. Olen aamu-uninen joten lähinnä aikainen herääminen + fyysinen rasitus väsyttää koko loppupäivän. En yksinkertaisesti pysty heräämään kuudelta, mikä olisi vaatimus sille että olisin valmis lähtemään jo joskus vähän seitsemän jälkeen. 

Fanitan kyllä vahvuuksellisia silmälaseja, näki jopa lukea mihin tarkoitukseen eri radat olivat. Ja kellon. Lisäksi fanitan myös 100x150 cm mikrokuitupyyhettä jonka mukana tulleeseen säilytyspussiin mahtuu myös shampoo, suihkusaippua, kasvorasva, deodorantti, uimalasit, uima-asu ja uimaranneke. Eli käytännössä kaikki uimavarusteet mahtuvat 25 x 20 x 4-5 cm tilaan ♥ Tietysti shampoon yms nesteet olen siirtänyt mahdollisimman pieniin, litteisiin matkapulloihin ja dödökin on lituskainen. Enkä edes täytä pulloja vaan pistän arviolta yhden tai kahden kerran pesuaineet pulloihin., kun sitä ei kovin paljoa kerralla mene. Hoitoaineen vielä taidan sujauttaa mukaan. Alan ymmärtää retkeilijöitä, jotka haluavat kaiken mahdollisimman kevyenä ja pieneen tilaan pakkautuvana. Haluan lähteä jonnekin ihan vain siitä ilosta että saisin pakattua asioita pieneen tilaan. ;) 

KVAAK sanon teille kaikille.