Viikko 6 paketissa.

Viikon 6 päivä #1:

Lauantaina käytiin pitkähköllä kävelylenkillä (n. 9 km) ja reitti oli erittäin mäkinen ennen kuin palattiin normaalille joenvarsireitille. Nilkathan siitä alkoivat oirella. Tai ainakin vasen nilkka (tämä perinteinen vasemman jalan kirous). En tiedä vaikuttiko vielä kova kylmä tuuli lisäksi tuohon, ei välttämättä lahkeet suojanneet riittävän hyvin lyhyiden sukkien kanssa. No jonkinlaista särkyä ja vihlontaa jonka vuoksi en vielä maanantaina viitsinyt niitä rasittaa (lisäksi huono sää saattoi vaikuttaa asiaan), joten W6D1 siirrettiin tiistaille. 

W6D1: Lämmittelykävely, 5 min juoksua, 3 min kävelyä, 8 min juoksua, 3 min kävelyä, 5 min juoksua.

Perjantain 20 minuutin hölkästä tuntui olevan jo ikuisuus. Lauantaina olisi voinut mennä vaikka heti tälle lenkille ja vetää sprintteinä 5 minuutin pätkät kun nehän on niin helppoja, tai siltä siis ainakin tuntui. Tiistaina oli jo vähemmän optimistinen tunne. Ensimmäinen 5 min pätkä mentiin kyllä selvästi reippaampaa kuin perjantain jolkottelu, keskivauhti oli 7:12 min/km. 8 min pätkällä piti ottaa vähän hitaampaa, 7:53 min/km. Viimeinen 5 min oli sitten se hitain, 8:08 min/km. Ongelmana syke jälleen kerran (max 184, ka 171-176-175). Viimeinen 5 min oli loivasti ylämäkeä/tasaista koko matkan, joten yksinkertaisesti sydänindikaattori käski hidastamaan.

Viikon 6 päivä #2: 

Koska lauantaina pitää lähteä kotiseuduilla käymään, piti lähteä lenkille kahtena päivänä peräkkäin.

W6D2: Lämmittele, 10 min juoksua, 3 min kävelyä, 10 min juoksua.

Tarkoitus oli edellisen päivän tuntemuksien perusteella ottaa taas vähän rauhallisemmin. No, keskinopeus ensimmäiselle 10 minuutille 7:42. Seuraava 10 min oli 8:07. Keskisykkeet 171/177 maksimi 179/183. Eli taas mentiin epämukavuusalueille. 

Viikon 6 päivä #3:

W6D3: Lämmittele, juokse 25 minuuttia.

Koska yli 180 sykkeillä on epämukava olo, päätin että hidastan tällä lenkillä aina, jos syke alkaa kohota yli 175:n. Eli käytännössä pidin tuota rajana ja jos syke oli 170-173 ja nousemassa/edessä pientäkin ylämäkeä, hidastin. Sellaista hidasta töpöttelyä, mutta pysyi kuitenkin alle 9 min/km vauhti. Kierrettiin lenkkiä toiseen suuntaan, mikä hieman myös helpotti. Yhteensä kolme kertaa kävelin muutamia metrejä että pääsin ohi pienistä mäistä nostamatta sykettä. Pahin oli aika jyrkkä nousu rautatiesillalle. Keskivauhti ensimmäisellä puolikkaalla 8:31 ja sykekeskiarvo 166 (max. 173, enemmän loivaa alamäkeä) ja toisella 8:45/173(178). Kellossa olin ohjelmoinut juoksuohjelman, joten sykehälytyksiä ei tullut, ja syke välillä hetkellisesti karkasi hieman yli 175:n. 

Verrattuna viikontakaiseen 20 min juoksuun keskisyke ei nyt itse asiassa ollut merkittävästi pienempi (silloin 165&177 keskiarvot 10 minuutin puolikkaille), ainoastaan toisella puolikkaalla oli tänään pienempi keskiarvosyke (173 vs. 177). Ja vauhti siis putosi n. 1 min/km. Ehkä se suurin ero olikin siinä, että kertaakaan ei noussut yli 180:n syke eikä sen takia syke tuntunut ihan älyttömän pahalta. Hengästyminen oli aika kevyttä ja tuntui että esimerkiksi heti kun vaihtoi kävelyyn pystyi puhumaan ihan normaalisti eikä tarvinnut odottaa että hengitys tasaantuu. Sen takia (siis kun tuntui ihan hyvältä) hölkättiinkin samoissa sykerajoissa pätkissä kotiin asti. Yhteensä tulikin sitten n. 4 km hölkättyä - vähän alle kolme kilometriä varsinaisen 25 minuutin aikana ja vähän päälle kilometri vielä kotimatkalla. 

~~~~~~~

Ihan positiivinen tunne jäi tuosta sykkeen rajoittamista. Garmin Connect kuitenkin sanoi rasituksen tasoksi "overreaching" (toisaalta minulla ei ole mitään hajua maksimisykkeistä, olen vain koittanut arvata jotain, joten voi olla että maksimisykeasetus on vähän liian matala). Tiedän, että syke on vieläkin ihan liian korkea ja että suurimman osan harjoituksista pitäisi tapahtua varmaan n. 20 bpm alemmalla tasolla, mutta näin alkuun tuntui tuokin ihan kivalta että sai pidettyä sen "kurissa" vaikka silti hölkkäsi 99.9% ajasta. Ehkä ensi viikolla koitan ensimmäisenä päivänä pitää sykkeen alle 170. Ensi viikko on tuota 25 minuutin toistoa, ja itse asiassa sykettä kytätessä ei mieti kuinka kauan vielä pitäisi jaksaa, ei tule vilkuiltua kelloa. En tiedä pitäisikö tässä varhaiskeski-ikäistyä ja alkaa harrastaa sauvakävelyä, kun kävelylenkeillä on vaikea pitää sykettä tasaisesti koholla ilman että säärissä alkaa tuntua pahalta sellainen pitkäkestoinen "pikakävely". 

Katselin viime syksyltä/talvelta Polarilla mitattuja lenkkejä. En tiedä kuinka suuri ero eri valmistajien sykevöissä voi olla lukemien suhteen (toivottavasti ei suuri), mutta tuolloin maksimisykkeet on olleet jopa 190-200. Esimerkiksi 9.12.2014 kun hölkkäsin sen ~1,5 km sain kävelemällä sykkeen 150 nurkille. Heti kun olen lähtenyt hölkkäämään on syke noussut 180 ja sen jälkeen se on vaihdellut välillä 180-200. Olin muuten aika hengästynyt silloin, mutta tuolla juoksulla ei ollutkaan mitään muta funktiota kuin että "kuinka kauas jaksan juosta jos vain sinnittelen". Tuolloin vauhti ei ollut yhtä hyvä kuin nyt - tuskastelin että en pääse siihen alle 9 min/km keskiarvoon edes, mutta en tarkasti kuitenkaan halua vauhtia tutkia, kun kännykän gps on ollut niin epäluotettava että vauhti on vähän mitä sattuu yksittäisissä pisteissä. Näillä lenkeillä ei minulla toistaiseksi ole mennyt syke yli 185:n, ja kävellessä vasta suht jyrkällä ylämäellä nousee syke 155:een, eli ehkä jotain edistystä on kuitenkin tapahtunut? Ei se kuitenkaan sitä selitä, että nyt tuo 184 tuntuu kauhean epämiellyttävältä ja tuolloin on ollut paljon korkeampi syke, eli voiko näihin lukemiin ollenkaan luottaa. Vai voiko se sitten vaikuttaa, että nyt kun en niin paljon hengästy, tuntuu korkea syke selvemmin?

Rytmihäiriöitä on levossa koko ajan vaikka muille jakaa, toivon että töihin meno lievittää vähän stressiä. T: etukäteenjännittäjä

Käännekohta, I can do this!

Viikko 5: juokse 20 minuuttia. Done! Tuo on se etappi, minkä onnistumisen jälkeen ei osaa kuvitellakaan, että mikään muu päivä viikoilla 6-9 voisi epäonnistua (puun koputtelua tähän väliin?). Tämän onnistumisen hurmoksessa vielä tulee mieleen että ensi viikon ensimmäiset harjoitukset voikin tehdä vähän nopeammalla juoksutahdilla, kun ei tarvitse juosta kuin 5+8+5 min pätkissä. 

Ihmeellisintä tässä on kyllä se, että kun miettii mistä-mihin juoksi, ei olisi viisi viikkoa sitten voinut kuvitellakaan, että se onnistuisi. Kaiken kaikkiaan oli tietysti hitaampi juoksuvauhti kuin edellisellä kerralla joten matkaa kertyi n. 2,45 km. Mutta jos toissapäivänä juhlin jaksaneeni hieman yli kilometrin juosta putkeen, niin onhan tuo vielä siitä huimasti enemmän! 

Ihan mikään supermiellyttävä juoksu ei kyllä ollut, kun oli tosiaan aika kylmä lähteä liikkeelle. Ei ihan niin kylmä kuin mitä aiemmin luvattiin, mutta ihan riittävän hyisevä silti. Vaatetus oli kuitenkin ihan ok, ei tullut ylikuumenemista sen jälkeen kun jäähorkasta lämpeni. Auringonpimennyksen aikaan juostiin, pilvinen taivas oli mutta kyllä silti valosta huomasi, että ei ole normaali päivänvalo. Oli sellainen kiva vähän erilainen tunnelma. Tuon kummemmin en oikeastaan ole ennenkään auringonpimennyksiä noteerannut, kun en ole minkään suojalasin läpi päässyt aurinkoa tuijottelemaan.

Käytiin pyörillä kaupassa ennen lenkkiä, kun ei ollut oikeastaan enää yhtään mitään syötävää (aamupalaksi oli yksi pieni itsetehty sämpylä avokadolla ja kurkulla, veden kera). Siksi vähän huolestuttikin miten lenkki menee, kun oli jo nälkä mutten uskaltanut syödä kuin puolikkaan banaanin juuri vähän ennen lähtöä. Niin ja sekin huolestutti, että ostettiin juhlintaherkut jo etukäteen! Mutta ei oltu jinxed. :) 

Mutta vaikuttaa siltä, että kylkipistos ilmeisesti tavallaan laukesi hieman tuolla edellisellä lenkillä, koska nyt sitä ei tullut heti kun lähti liikkeelle (tai sitten pienellä pyörälenkillä oli jotain tekemistä asian kanssa). Aina välillä pisti hieman, mutta ei niin voimakkaasti ja helpotti aina suht nopeasti. Taaskaan lopussa ei ollut pistojen kanssa mitään ongelmia, vaan lähinnä sykkeen/yleisen jaksamisen kanssa. Ei kuitenkaan happi loppunut kesken vaikka lopussa olikin pari ylämäkeä jotka olisin mieluusti sijoittanut lenkin alkupäähän. On kyllä positiivista, että hapenottokyky tosiaan kehittyy huimaa vauhtia verrattuna lihaskuntoon, eli ei tule sitä oloa että pakko pysähtyä kun on liian hengästynyt, vaikka jaloissa ei tuntuisi miltään. 

Epäruokablogikuva, ts. realistilautanen.

Lenkin jälkeen käytiin sitten kaupungilla hakemassa minulle takki ja miehellä juoksupaitoja Stadiumin synttäritarjouksista. Tuli sitten syötyä puoliksi Arnoldsin spinny-kuppi, ei voi mitään, hyvää se on. Kotona tehtiin ruokaa: lohta Lidlistä, kvinoaa ja fenkoli-appelsiini-vesikrassi-rucola-"salaattia". Ihan hyvää! 

Kilometri!

Viikko 5, päivä 2: Alkulämmittelykävely -> 8 minuuttia juoksua, 5 minuuttia kävelyä, 8 minuuttia juoksua -> kävely kotiin.

Hah! Juostiin kilometri ensimmäisen 8 minuutin aikana. Vähän päällekin! Keskivauhti ensimmäisellä 8 minuutin pätkällä oli 7:40. Toinen 8 minuuttia meni vähän hitaammin (8:15 min/km; 0.97 km). En muista milloin viimeksi olisin juossut kilometrin? Tai no vastaus on, että en ole peruskoulun jälkeen juossut. Hölkkäys on hidasta juoksemista, mutta juoksemista kuitenkin.

Eihän se mitenkään erityisen paha rasti ollut, vaikka hölkätessä ehkä vähän usko olikin koetuksella. Päätin että en vilkuile kuinka paljon on jäljellä, kelloa vilkaisin vasta sitten kun tiesin sijainnista, että ei voi olla enää paljon aikaa jäljellä. Ja molemmilla kerroilla olikin ehkä korkeintaan n. minuutti jäljellä, ja siinä vaiheessa ajatteleekin jo, että kyllä sen nyt vielä jaksaa loppuun asti. Aiemmin huomasin, että kun kelloa vilkuili enemmän, aika tuntui menevän hitaammin, sellainen vähän negatiivinen psyykkaus, "aargh ei vielä edes puoliväli". 

Vanha rasittava sukulaiseni kylkipistos tuli lenkille mukaan taas heti kun lähti kävelemään. Mutta sitten tapahtuikin joku maailman viidestoista ihme parin minuutin hölkkäyksen jälkeen, ja se katosi. Oli ihan älyttömän ihmeellistä hölkätä niin, että ei ollut merkkiäkään kylkipistosta. Suorastaan maaginen olotila. En uskaltanut puhua pukahtaa asiasta, kun pelkäsin että se tulisi heti takaisin. Hieman taas alkoikin taas pistää siinä vaiheessa kun hidastettiin välikävelyyn, mutta ei mitenkään erityisesti äitynyt toisenkaan 8 minuuttisen aikana. En itse asiassa muista enää, pistikö silloin vai ei, kun siinä vaiheessa alkoi olla vähän muitakin tuntemuksia tuskastumisen aiheena. 

Nyt voinkin perjantain juoksun vetää alusta loppuun ihan vaan sen uskon ja toivon voimalla, että pistos voi kadota jossain vaiheessa kunhan vain menee eteenpäin... 

C25K W5 D1 ja krooninen kylkipisto

Höh. Olipa edellisessä kännykällä kirjoitetussa postauksessa paljon kirotusvirheitä. En varmaankaan huomannut kaikkia, kun en nyt jaksanut tarkistaa kuin alun uudestaan.

Enää loppukävely jäljellä. 

Viikko 5 päivä 1, sekin meni! Kolme 5 minuutin juoksupätkää ja välissä 3 minuutin kävely. Tällä kertaa onnistui kännykälläkin hakea gps, eikä tuloksissa juurikaan ole eroa etäisyyden/vauhdin suhteen. Edelleen on kyllä kivaa että ranne piipittää ja värisee ja yhdellä vilkaisulla näkee mitä nyt haluaakaan nähdä. Eikä ole kuulokkeiden johtoa joka pomppii ja vetää kuuloketta korvasta, vaikka kyllä senkin sai aseteltua ainakin takin kanssa niin, ettei johto valunut ja vetänyt alaspäin. Kännykkä sai nyt olla omissa oloissaan sivupersetaskussa, jossa se ei hölskynyt tai muutenkaan muistuttanut olemassaolostaan.


Ollaan kyllä huonoja hidastamaan. Juoksupätkillä keskivauhti oli 7:36, 7:26 ja 7:43 min/km. Aina jossain kohtaa koitan sanoa että voisi hidastaa, mutta sitten se hitaampi vauhti tuntuu jopa raskaammalta ja ilmeisesti itsestään nopeutuu takaisin. Vauhtia tarkastellessa ei mitään hidastumista ole havaittavissa 5 min jaksojen lopussa, vain ylämäissä vauhti laskee, ja tietysti alamäissä hieman nousee, vaikka koitankin pitää suhteellisen tasaisena vauhdin alamäissäkin.

Oli taas ihanan lämmintä (+10 °C) ja aurinkoista! Ei ollut kuin t-paita ja ohut pitkähihainen ja hihatkin käärin ylös ennen puoliväliä. Korviinkaan ei tullut mitään kylmää viimaa vaikka vähän tuulikin. Pitkät juoksutrikoot ja niiden päällä vielä juoksucaprit oli kuitenkin, ja kun sukan ja lahkeen välistä olisi pilkottanut ihoa, piti vielä tunkea tyylikkäät kompressiosäärystimet kaksinkerroin nilkkoihin (liian isot, niin ei ollut häiritsevän puristavat). Jos keskiviikkona on yhtä lämmin, voisi jopa jättää pois yhden housukerroksen.

Vähän kiukuttelin etukäteen, että ei pysty, kun tiesin että taas pistää kylkeen/vatsaan. Ja sieltähän se tuli heti kun lähti kävelemään. Joku krooninen palleapistos? Välillä helpottaa, välillä palaa takaisin lähtötasolle, ja tekee molempia sekä kävelyn että juoksun aikana. Syvään ja korostetusti sisään/ulos hengittäminen ehkä auttaa, mutta välillä tuntuu myös että pahentaa, kun hengittymiseen keskittymällä on vaikea pitää luonnollinen hengitysrytmi. Mutta kun noi sykkeetkin menee heti taivaisiin, niin pitäisi taas ottaa enemmän pidempiä rauhallisia kävelylenkkejä vaan ohjelmistoon. Ehkä se tehoaa vatsapistoksiinkin. Tai sitten pitää olla kokonaan 3-4 tuntia syömättä, nytkin syöminen myöhästyi niin että max. 2,5 tuntia siinä välissä oli. 

Teollisuusmaaseutumaisema.

Ei tämä viikon 5 alku pahalta etukäteenkään vaikuttanut. Kuten aiemminkin, lähinnä viimeisen 5 minuutin loppupuolilla tuntee kuinka syke nousee jo vähän liian lähelle maksimia, ja tuntee kuinka alkaa tulla liiallista hengästymistä. Mutta sitten se onkin jo ohi. Mielenkiintoista siis nähdä miltä 8 minuutin juoksupätkät tuntuvat. Ei silti ole kovin suuri epäusko sitäkään kohtaan, mutta tuo perjantain peikko... Perjantaina vielä kivasti ilmatkin kylmenevät, pilvistä on eli ei ollenkaan niin lämmintä. "No eipähän tule liian kuuma". 

Teletappikumpuja.

Viime aikoina on kyllä ollut kovin kova väsymys iltapäivällä ja iltaisin olen mennyt pari tuntia aikaisemmin nukkumaan. Kalpea kuin lakana olen, mutta toisaalta olen aina ollutkin. Mietin että saattaisi olla jotain raudanpuutostakin, ruokavaliosta on vähentynyt punainen liha ja ruisleipä merkittävästi, ja samalla lisääntynyt raudan imeytymistä haittaavat ruoka-aineet. Mutta voihan se olla vain kevätväsymystä ja sitä että noi juoksulenkitkin rasittaa aina vähän enemmän kuin edellisellä viikolla. Pitäisi varmaan käydä verenluovutuksessa, että saisi taas hemoglobiinit mitattua.  Toisaalta voin myös koittaa syödä edellisessä luovutuksessa saatuja rautapillereitä, nopeasti laskettuna en kuitenkaan saa 15 mg rautaa päivässä, vaikka banaaneja paljon popsinkin.

C25K W4D3. Uusi gps-kellohärpäke ja karttamadot.

Couch to 5K:n neljäs viikko suoritettu, check! Alusta asti pisti pallean seudulle enemmän tai vähemmän. Erilaisilla hengitystekniikoilla yritin pitää sitä kurissa. Olis ollut kyllä ihan kiva lenkki jos sitä ei olisi ollut. Ensimmäisen viiden minuutin viimeisellä minuutilla tuntui että olisi voinut juosta nopeamminkin. Viimeisellä 5 minuutin pätkällä toisaalta meinasi hengästyä liikaa ja kunto loppua kesken kun puolivälissä oli jyrkkä vaikkakin lyhyehkö ylämäki. Selvästi pitää ottaa pururadan ylämäki-alamäkiharjoittelu ohjelmaan jossain vaiheessa. 

Tallennettujen tietojen mukaan toissapäivään verrattuna pysyi vauhti aika nopeana loppuun asti ja kaikilla paitsi ensimmäisellä 3 minuutin juoksupätkällä mentiin aavistuksen verran nopeammin ja pidemmälle kuin keskiviikkona. Ensimmäinen 3 minuuttia saattoi olla hitaampi kun puolet siitä vedettiin pellon poikki (vilkkaasti liikennöityä oikoreittiä pitkin), ja muta oli märkää ja liukasta. Näytti petollisen kuivalta mutta eipä sitten ollutkaan. Viime kerralla toiset 3 ja 5 minuuttia olivat lyhyempiä kuin ensimmäiset mutta nyt käytännössä sama matka, joten suurin ero D2 ja D3 välillä oli viimeisen 5 minuutin juoksun pituus/vauhti. Mutta nyt ei ollut kännykkädataa joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia, ja kaikki erot voivat mennä ihan mittavirheen piikkiin. Maanantaina sitten alkaa vko 5. Viikon päästä pitäisi juosta 20 minuuttia ilman taukoa, epäilen vahvasti! Ei tule menemään jos en saa kylkipistosta aisoihin. 

RunDoublessa W4D2:n juoksu-/kävelypätkät ja Garmin Connectin W4D3 juoksu-/kävelypätkät.

Seuraavassa taas varustenörtteilyä: 

Sorruin ostamaan Gigantin viikkotarjouksesta Garminin Forerunner 610 gps-kellon sykevöineen, jonkinlainen speshöl edissön, eli vähän eri värinen ja ilmeisesti vähän päivitetty versio ettei olisi niitä pahimpia valuvikoja enää (jos noin pitkälle voi päätöksiä vetää). Mallihan on jo wanha (2011) mutta ilmeisesti pitää sen aikaa odottaa että hinta tippuu siedettävälle tasolle. Hyviä arvosteluja saanut aikoinaan, joskin myös paljon löytyi vikoja mitä voi tulla ja todennäköisesti tuleekin. Innolla odotan sitäkin. Not. Tähän mennessä toiminut suhteellisen ongelmitta, eli päivän. :D En ole ikinä osannut käyttää rannekelloja ja vaikka tuo ihan hyvin ranteessa pysyy eikä pyöri tai valu, ei muotoilu kuitenkaan ihan osu kohdilleen. Kenellä on putkenmuotoinen ranne? No joo. Mutta kun on tuollainen vanhempi hifistelymalli niin asetuksia on jopa minulle toistaiseksi ihan riittävästi. Jostain syystä tuntuu että yksinkertaisilta vaikuttavat ominaisuudet tulevat vasta kalliimmissa malleissa ja samalla tulee kamala kasa ylimääräistä paskaa, jolla ei tee mitään. 

Kuten tekstin alusta käy ilmi, neljännen viikon viimeinen harjoitus tuli tehtyä Garmin-varustautuneena. Oli tarkoitus verrata kännykän RunDouble-sovelluksen dataan mutta enpä sitten ulkona saanutkaan kännykästä gepsiä päälle (eräs aiemmin asennettu profiilisovellus oli susi) ja akkukin oli tyhjentynyt huonolle hapelle, niin eipä sitten tällä kertaa onnistunut. Kannattaa tarkistaa että laturin toinen pää on jossain virtalähteessä kiinni jos haluaa kännykkää ladata. 

Kelloon sai helposti tehtyä Garmin Connectissa intervalliohjelman ja lähetettyä sen kelloon tuosta noin vaan. Jesh! Ei tuo kellon kosketusnäyttö mikään maailman hirvein ole käyttää, kun tietää millä periaatteella se toimii, mutta ohjelman luominen oli kuitenkin tietokoneella huomattavasti miellyttävämpää. Eilen illalla käytiin gps-satelliitit hakemassa kelloihin (miehelle toki myös sama hankinta) ja tänään sitten lenkille lähtiessä löytyi vähän nopeammin signaali. Pitää silti mennä sisäpihalta avoimelle parkkipaikalle että jotain tapahtuu, ja nämä ympäröivät talot ovat kuitenkin vain 2-kerroksisia, että hyvät gps-yhteydet täällä päin. Mutta siitä sitten vain harjoitus käyntiin ja täytyy myöntää että oli kivaa että ranteesta näki kuinka paljon aikaa oli jäljellä, kun kännykän kanssa aina alkoi epäilyttää toimiiko sovellus oikein. Kello piipitti 5-4-3-2-1 intervallien vaihtumiskohdassa ja lisäksi värisi siinä 1/0 kohdalla. Toimi siis oikein hyvin C25K-ohjelman kanssa! Ja vaikea olla kuulematta kun toinen kello piipittää puoli sekuntia toisen jälkeen. Tein kelloon näytön jossa näkyi kuinka paljon nykyistä osuutta on ajallisesti jäljellä, kyseisellä osuudella kertynyt matka ja vauhti, ja vielä alimpana syke. Pitää miettä tarvitseeko tuota kertynyttä matkaa, ehkä edellisen osuuden matka olisi parempi, tai ihan joku muu kenttä.

Jälkikäteen dataa analysoidessa tuli Garmin Connectin ominaisuuksissa raja vastaan, kun splittejä ei voinut korostaa kartassa. Eihän tuollainen visualisointi sinänsä mitään tarkoita, mutta onhan ihan kivaa katsoa kuinka pitkä se väritetty mato on vaikka sen pätkän pituuden näkisikin siististä taulukosta. Niin ja korkeusdatassa oli jotain häikkää, liian tasaista menoa. http://gpspekka.kapsi.fi voi syöttää gpx-tiedoston josta korkeusdata korjataan, huvikseni latasin MapMyRuniin korjatun gpx:n ja korkeuskäyrä näyttikin jo oikealta. Ongelmana on vain enää se, että se käännetty gpx ei enää sisällä kaikkea dataa. Ei näillä korkeuseroilla varmaankaan massiivisia virheitä tule ilmoitettuun dataan. Sykkeet on vain tcx:ssä ja kierrostiedotkin kai katosi. 

Huvikseni muutenkin tutkin eri vaihtoehtoja datan käsittelyyn. Erityisesti tuo intervalli-/kierroskohtainen jaottelu ja datan katselu kartalla oli mielenkiinnon kohteena. Kierroskohtainen jaottelu löytyi näiltä ainakin (ts. osasivat tulkita Garminin datan joko tietokoneen kautta tai suoraan Garmin Connectista): MapMyRun (selaimessa), SportTracks (PC-softan ilmaisversio) ja Running Ahead -sivusto. En tarkkaan käynyt läpi kaikkia sovelluksia mitä joskus olen käyttänyt, MapMyRun (MMR) löytyi lähinnä kun siivosin sähköposteja. 

Running Ahead ei näyttänyt karttamatoa ja muutenkin hidas ja kankea(?) sivusto, tuskin tulee käytettyä. MMR ei tietenkään paljoa anna tehdä ilmaisversiossa, esim. sykkeet näkisi vain vuosimaksuja maksamalla. SportTracks-ohjelma sen sijaan on positiivinen yllätys. Käyttöliittymä on jostain vuosien takaa, mutta ei liian oksettava. Itseä kun ei toistaiseksi kiinnosta kuin karttamadot ja intervallien pituudet sekä sykkeet, ei ilmaisversiossa ole valittamista. Käsittääkseni ei ole ajallisesti rajoitettu versio. 

Loppujen lopuksi kuitenkin Garmin Connect varmaan ihan ok, katselen karttamatoja varmaan sitten SportTracksilla. Tallennettu reitti muuten näytti vähän paremmalta kuin kännykällä yleensä, en esimerkiksi mennyt pitkin peltoja (paitsi silloin kun menin). 

Jostain syystä Garmin Connectissa ei splitin valitseminen näy kartassa mitenkään, lisäksi kartassa (ei näy tässä) on merkitty vain joka toisen splitin alku. Saa kuitenkin korostettua useampia splittejä samanaikaisesti, jolloin kahden samanlaisen intervallin vertailu helpottuu.

MapMyRunissa kartassa valittu kierros näkyy kartassa eri värisenä. Syketiedot saa vain maksamalla MVP-jäsenyydestä.

Running Aheadin intervallit miellyttävän lukukelpoisessa taulukossa. Myöskään RA:ssa kartassa ei näy splittejä (eli karttamatoja)

SportTracks-sovelluksen ilmaisversion kartta ja splittitiedot. Kartta suuntanuolineen ja splitin korostuksineen on kiva (valittavana Google Mapsin satelliitti/katu/maastokartta, kuvassa "none"). Taulukkoa on vaikeampi nopeasti silmäillä, kun lukuja ei voi esittää epätarkemmassa muodossa.

Sohvalta 5k, viikko 4 päivä 1.

Oih! Eilen oli ensimmäinen kunnollinen aurinkoinen päivä pitkiin aikoihin (viime viikon torstain epämääräistä pyristelyä ei lasketa). Kävelyllä käytiin, matkaa tuli helposti yli 7 kilometriä, Runtastic ei tosin ollut mennyt päälle joten piti laskeskella matka google mapsista, jossa ei jostain syystä näy kaikkia kävelyteitä. Reitillä kävi myös ihana kuhina ihmisiä, sateisina arkipäivinä aamupäivästä ei juurikaan muita tule vastaan. :) 

Tänään oli sohvajuoksuohjelman neljäs viikko. Pessimistinä ohjelmoin kännykkään jo viikon #3½, koska tuntui että hyppäys 1,5 ja 3 min juoksupätkistä 3 min ja 5 min juoksupätkiin ei onnistuisi millään. Mutta sille ei ollutkaan tarvetta. Kokonaisuudessaan siis tänään oli 10 min kävelyä; {3 min hölkkää; 1½ min kävelyä, 5 min hölkkää, 2½ min kävelyä}x2 ja kävely kotiin. Yhteensä 16 min hölkkää, eikä edes ollut paha! Tietysti vauhti pidetään maltillisen hitaana että siihen kykenee, mutta ihan sama! Vauhtia voi harjoitella myöhemmin. Vähän alkoi kylkeen pistää ajoittain mutta sain pidettyä sen kurissa eikä tarvinnut sen takia pysähtyä. Polveen ei sattunut vieläkään, eikä oikeastaan muuallekaan. :) Edellisellä juoksukerralla hiersi kengät varvasta ja eilen kävelylläkin, mutta tänään ei onneksi sekään vaivannut. En tiedä auttoiko eri sukat. Nyt oli niin ohuet ja verkkoiset sukat mitä kaapista löytyi, mutta silti tuli kuuma ja lämpöä ulkona kuitenkin vain 6 astetta. Epäilyttää millainen lämpöhalvaus tulee lämpimämmillä keleillä.

Lenkin jälkeen kaivettiin pyörät varastosta ja nyt on taas sekin kulkuneuvo käytössä. Tuli mieleen että olisi kiva jos voisi olla se työntekijä joka on talviolosuhteiden ajan lomalla/virkavapaalla. Valitettavasti kun pitäisi kohta puoliin taas töihin raahautua, gradu on edelleen pahasti kesken mutta rahaakin tarvitsisi. Ja työmotivaatiota. Että sinne menee ne tulevan kesän kauniit päivät, sisätiloissa taas. Neljän aikaan on jo niin kylmä että tarvii pitkät kalsarit!

Pick your pain

XXL:ssä oli tarjouksessa Niken lenkkarit. Mallia ilmakiitokärpänen 2 (air zoom fly 2). Epäilytti vähän kun ei löytynyt kunnolla mitään kolmannen osapuolen analyysejä kengästä. Sekin informaatio mitä löysin oli vähän ristiriitaista. Niken sivuilla ei varsinaisesti pronaatiosta puhuta, mutta tietysti stability mainitaan. XXL:n myynnissä malli on ihan vain normaalipronaatiolle. Sivu jolta löytyi tieto, että on 8 mm droppi (eli vähän matalampi kanta suhteessa päkiään kuin "peruslenkkareissa"), oli maininta että olisivat stability-kengät siitä lievemmästä päästä, eli korjaavat mahdollisesti lievää ylipronaatiota. Suomessa ei kai kauheasti tuota stability-kenkätyyppiä tunneta? Tilasin kuitenkin testaukseen (koska saahan niistä kuitenkin rahansa takaisin ilman mitään kuluja) lähinnä hinnan ja mainoslauseen "vaimennus sopii kaikille juoksijoille ja juoksualustoille" vuoksi. Aina yhtä vakuuttavia noi "hei tää on muuten ihan kaikille sopiva!". (Lisäsi vähän sitä kokonaisepäilyksen määrää).

Sisällä kun testailin niin nehän tuntuivat ihan hyviltä jaloissa. Ei niin möhköfantit kuin nuo vanhat ja vaimennus tuntui olemassaolevalta ja miellyttävältä. Ainoa miinus oli taas hankaluudet oikean jalan kanssa. Nauhoitusta ei tässäkään kengässä voi viedä ylimpien reikien kautta, koska silloin kova reuna painaa nilkkaa vasten tietyssä kohtaa askelta. Siispä se vaikeuttaa pienemmän jalan kantapään lukitsemista paikoilleen. Onko se nyt niin mahdotonta tehdä sellaiset kengät, että niistä ylimmistä rei'istä voisi oikeasti nauhoittaa kenkänsä? Tuntuivat kuitenkin sitten niin hyviltä että uskaltauduin tekemään päivän C25K-lenkin niiden kanssa. Sama reitti, sama maasto, sama määrä hölkkää.

Eikä yhtään polvikipua.

?

Edellisenä (lepo)päivänä ja aamullakin oli sellaista epämääräistä, lievää "olen vieläkin olemassa" polvisärkytuntemusta niin, että mietin paheneeko se seuraavalla lenkillä vai pitäisikö pitääkin vielä yksi lepopäivä varmuuden vuoksi. Mutta ei. Ei mitään. En tiedä oliko vain hyvä päivä vai korjasiko uudet kengät oikeasti jotain.

Paitsi että kun yhden heikon lenkin vahvistaa, tuleekin seuraava esiin. Nyt sitten alkoi vähän särkeä säärestä. En ole kokenut penikkatautia, joten en tiedä onko se sitä vai vaan etusäären normaalia väsymistä jos ja kun askel jotenkin muuttui. Oikealle jalalle tuntuisi olevan ihan sama miten mennään, jotain satunnaisia vihlaisuja milloin mistäkin paikasta, mutta ei tule mitään kipupisteitä. Jostain siis luin osuvan kommentin jonka joku sanoi omasta tilanteesta, joka vapaasti kääntäen meni siis niin, että ilmeisesti hänen pitää valita mikä eri kivuista on mukavin, jos haluaa jatkaa juoksua terveysongelmista huolimatta.

Eli en tiedä vielä onko tuo uusi kenkä nyt ojasta allikkoon vai ojasta... polulle? Saapi nähdä.

Stability-kengät sinänsä on ihan mielenkiintoinen juttu, kun kaikki testit ja ohjeet missä jalkapohjan muodon/jalkaholvin korkeuden perusteella suositellaan kenkätyyppejä, suosittelevat stability-kenkiä minulle. Lähinnä siis siksi, että ei ole mikään kauhean korkea jalkaholvi vaikka ei ihan lättä olekaan. Olen miettinyt onko siinä mitään perää, kun toisaalta olen asiaa tutkineena saanut sellaisen mielikuvan, että se on vähän hevonpuppua pronaatioon liittyen. Ja onhan se niin, että oikeasti oman pronaation pitäisi jonkun analysoida omasta juoksuaskeleesta. Toisaalta, ehkä tuo jalkapohjajuttu perustuu siihen että on tilastollisesti tai jotenkin muuten huomattu, että X-tyyppiselle jalalle sopii todennäköisesti X-tyyppinen kenkä? Ehkä nyt siis omassa tapauksessani joudun sanomaan, että ehkä siinä saattaa olla jotain perää.

Kesähaaveilua, varusteurheilua, edistymistä, sairastumista ja kaikkea

C25K:n viikko 2 on takana. Tuntuu että sitä on tehnyt jo ikuisuuden, viime maanantaikin tuntuu niin kaukaiselta Mutta tasaisen +0...+3 -lämpötilan ansiosta jalkakäytävät ja kävelytietkin ovat sulaneet lumesta ja jäästä tehokkaasti. Sitten kun vielä sulisi pururadat ja muut metsäkuntoilureitit, ei olisi mitään valittamista. Asfaltti ja etenkin hiekoista putsattu asfaltti on kuitenkin selvä kevään merkki! 

Tuolla vaan sattui olemaan sellainen huono puoli, että asfalttihan on aika kovaa. Ja kun vaihtoi hyvin vaimennetut Icebugit vähän vähemmän vaimennettuihin juoksukenkiin, ei syksyllä vammautunut polvi sitten tykännytkään. Masennuin ja kiukuttelin jo, että en taaskaan päässyt alkua pidemmälle, kun oireilu alkoi viikon 2 alussa eli viime maanantaina (saattoi jotain olla jo lauantainakin, kun tehtiin 1. viikon 3. päivä samalla reitillä). Masennusta lisäsi myös se, että miehen vasen penikka oireili myös joten mieliala oli kaiken puolin paska. Korjausliikkeenä oli vähentää pidempiä kävelylenkkejä toistaiseksi (kaupassa kuitenkin ollaan vielä kävellen käyty), ja vaihtaa pehmeämpään alustaan + vaimennetumpaan kenkään. 

Viikon 2 toisen harjoituksen tein Icebugeissa ja märällä ja hyvin pehmeällä hiekka/soratiellä. Mieltä hieman huojensi se, että pehmeät kengät + alusta auttoivat siihen että polven kipuilu ei tuntunut pahentuvan lenkin aikana, eli ei tullut mitään ylimääräistä rasitusta vanhan rasituksen päälle. Kolmantena päivänä (kun tuli todettua, että tuo hiekkatiereitti oli jo ihan täysin sula) vaihdoin sitten vanhoihin Niken lenkkareihin mallia sohva (AirPegasus vm. 2006, hyvin erilaiset verrattuna nykyisiin AirPegasuksiin nro 31, kun olen kaupassa ja netissä niitä uusia Pegasuksia nähnyt). Ihan liian leveä/ulkopuolelta iso kenkä minulle, kun tuntuvat ihan älyttömän kömpelöiltä ja siltä ettei yhtään hahmota missä joku kengän reuna menee suhteessa omaan jalkaterään. Yök! 

Lisäksi jotenkin tuntuu tai näyttää, että noissa kyseisissä kengissä jalkaterä tekee sellaisen heilahduskaaren askeleen aikana, että loppuvaiheessa jalkaterä kääntyy sisäänpäin. En tiedä onko se vaan sitä, että ne ovat niin leveät räpylät jolloin korostuu se liikerata, vai se että ne jotenkin väärin ohjaa tai tukee tai on tukematta jalkaterää. Tuo tapahtuu etenkin pienemmällä jalalla. Mutta samaa en näe muilla kengillä (ts. oma huoli siitä, että edelleen kääntyy jalkaterä sisäänpäin niinkuin lapsenakin, on ilmeisesti noiden vanhojen lenkkareiden syytä). Enpä sitten tiedä haittaako tuo, eli onko se vain kosmeettinen seikka johon tulee kiinnitettyä huomiota kun muutenkin inhoaa niitä kenkiä, mutta ei oikein olisi varaa ostaa mitään parempiakaan.

Koska olen välineurheilija, ja olen optimistinen sen suhteen että takatalvi ei iske (hah!), aloin jo miettiä kesävarustusta. Tähän vaikutti myös se, että vielä ei ole tullut etenkään lämpimien kelien tavaraa kauppoihin ja jonkin verran on vielä edellisen kesäsesongin jämiä alennuksessa. Ehkä kyse on myös jo haaveilusta, kun aurinkoon olisi ihan kiva tutustua pitkästä aikaa. Netistä kun etukäteen katseli naisten shortsitarjontaa, tuli jo vähän toivoton olo. Vaihtoehtoina tuntuisi olevan joko 3/4 caprit, vähän boksereita pidemmät trikooshortsit, tai kokopitkät housut (ja ainoastaan piukoissa trikoohousuissa on jotain värivaihtoehtoja). Mies teki hauskan huomion Stadiumin mainoslehdestä; naisten trikoot oli kuvassa pääasiassa takasivusta esiteltynä (eli "tällainen perse näissä on") ja miesten trikoot oli ihan vaan suoraan edestä. Näyttäähän ne mikoshortsit ihan hyvältä sen ruskettuneen, öljytyn, pitkäsäärisen atleettimallin päällä, ja kaikkien muidenkin treenanneiden normaali-ihmisten päällä, mutta omat sääret ei ihan taivu siihen muottiin. Karu todellisuus kun on täysin valkoiset, untuvakarvan peitossa olevat lihaksettomat ja selluliittiset reidet ja etenkin polvet, siitä ei pääse yli eikä ympäri. :) Ja jos shortsissa on vähänkin liian tiukka lahje, tulee lahkeen ja reiden rajalle sellainen nätti makkara. Nice! 

Kävin päänsisäisen väittelyn asiasta itseni kanssa. Vähän tähän malliin: Käytän materiaalista ja mallista riippuen joko kokoa 36 tai 38. Samoja pöksyjä tehdään paljon isommillekin, eli onko ne koon 46 mikroshortsit sallittu vain joillekin dopingbodareille joilla on megareidet? Ehkä. Kun eihän se isompi koko tarkoita sitä että on yhtä kamalat läskipolvet kuin minulla. Toisaalta olisin pilaamassa esteetikkojen lenkkipolkuja vain aika lyhyitä aikoja, ja erakkona tuttuihin törmääminen on aika epätodennäköistä, joten mitä väliä sillä on mitä joku tuntematon ajattelee allekirjoittaneen raajoista. Ellei sitten vastaan tule ehdottomia muotipoliiseja jotka antavat verbaalista palautetta tuntemattomille. Siitä saattaisi tulla paha mieli. Toisaalta oikeasti lämpimiä päiviä kesällä on tunnetusti alle 10, joten tarvitsenko ihan lyhyitä shortseja? No olis ihan kiva yrittää ruskettua vähän jaloistakin. Toisaalta en rusketu yhtään ikinä kuitenkaan vaikka kuinka yrittäisin, ja näytän vielä valkoisemmalta, kun vierellä kulkee mies joka ruskettuu jo siitä, että katsoo Forecan sivuilta että ulkona paistaa aurinko. Ja toisaalta lyhyemmät shortsit voi esim. pyörälenkeillä olla ihan kivat, eikä kukaan silloin varsinkaan ehdi näkemään liian tarkkoja yksityiskohtia, jos tarpeeksi nopeasti menee. Viimeisenä oljenkortena oli se, että voipa niillä sitten ainakin sisällä treenata ettei tule liian kuuma.

Lopputulema oli, että löysin alennuksesta alle 7 eurolla vähän polvien yläpuolelle nousevat "polvipituiset" shortsit (ehkä epäimartelevin malli minulle, ne ihan lyhyetkin on paremmat kun lahje loppuu neutraalimmassa kohdassa - ehkä noita pitääkin lyhentää? :O) joissa oli vetoketjullinen ja kuulokereiällinen tasku puhelimelle. Tosi hyvä kesäksi kun ei ole muuten taskuja! Ja kaupan päälle ostin sellaiset lyhyet mikroshortsit, koska most of all haluan tietysti haistattaa pitkät niille, joita mahdollisesti häiritsee se, että joku kehtaa käyttää sellaisia vaikka on rumat jalat. Lisäksi olen saanut siedätyshoitoa tai itsetunnon kohotusta siitä, että pitkät juoksutrikoot on jo ihonmyötäiset, ja niilläkin olen ulos kehdannut.

Toi viimeisin ehkä onkin se koko jutun pointti. Liikunta ja sanoisin että etenkin eri urheiluvaatteet (koska ulkonäköä satunnainen kuntoilu ei ole muuttanut mitenkään) ja lisäksi tietysti miehen lempivastaus "mitä sitten?" ovat jotenkin nostaneet itsetuntoa tai ehkä enemmänkin tehnyt välinpitämättömämmäksi siihen mitä joku ajattelee. En tiedä onko se eri vai sama asia. Voi itelleenkin jo tokaista että "No mitä sitte?!" jos jossain vaiheessa vahingossa miettii mitä muut miettii.

Lopputulemana oli myös muuten se, että piti sitten hairahtua pitkästä aikaa McDonaldsiin kun odotettiin bussia. Siitä kehittyikin joku pieni sappikohtaus, joka illan mittaan paheni ja paheni, mutta siinä 2-3 aikaan aamuyöstä alkoi helpottaa ja sain puoli neljältä jo nukuttuakin. Mietin jo pitäiskö lähteä päivystykseen, mutta siihen on aika suuri kynnys kun on lauantain ja sunnuntain välinen yö eikä ole omaa autoa, ja kun ei ole ikinä käynyt missään päivystyksessä niin ei hajuakaan miten pitäisi toimia. Ja tietysti sekin nostaa kynnystä, kun lukee netistä että kipu voi pahimmillaan olla niin paha että sen takia oksentaa, tai että se on pahempi kuin synnytyskipu. No, jossain vaiheessa oli vähän yökköolo mutta ei sellainen että olisin käynyt pöntöllä yökkimässä, ja kun en ole synnyttänyt niin kuvittelisin että synnytyskipu ilman puudutuksia on jotain mihin kuolisin ja menettäisin tajuntani, joten ei kai se niin paha sitten voinut olla. Mistä sitä edes pitäisi tietää kuinka suuri kipukynnys on suhteessa muihin jos puhutaan kropan sisällä tuntuvista kiputiloista?

Ehkä nykyinen salaattipainotteinen(?) ruokavalio on jotenkin sitten yliherkistänyt suolan, rasvan ja sokerin yhdistelmälle. Oli kyllä ihan hyvä, tuore hampurilainen, että ei siitä valittamista! Syytän ranskalaisia, en edes tykkää niistä, ja kokiksesta jää aina yli puolet juomatta.

No nyt kun olen tätä tässä aikani tätä tekstiä auki pitänyt, tuli tehtyä jo viikon 3 ensimmäinen päivä. 90 sekuntia hölkkää + kävelyä, 3 min hölkkää + kävelyä, 90 sek hölkkää + kävelyä, 3 min hölkkää + kävelyä. (Ja 10-15 min kävelyä alussa ja lopussa että hiekkatielle pääsi). Meni ihan hienosti! Tosin viimeinen 3 min hölkkä oli aika raskas, mutta ei mikään toivoton. Eli taas oikein sopiva rasitustaso.

Lenkkien jälkeen olen alkanut tehdä pientä käsipainotreeniä, lenkki on siihen hyvä alkulämmittely ja toisaalta on jo valmiiksi siinä kuntoilumoodissa ja tuntuu järkevältä tehdä juoksu+kädet yhtenä sessiona kuin sitten myöhemmin illalla tehdä erikseen käsijuttuja. Plus nyt kun teen Youtubesta haettujen videoiden mukaan, ei voi tehdä sitä treeniä Masterchefin aikana. Kuulostaa taas kauheen aktiiviselta, mutta todellisuudessa teen käsijuttuja vain sen takia, että niskat on niin jumissa että ne kramppaa jos jotain kurottelee vähänkin huonossa asennossa. Mitään käsilihaksia ei ole, niin harjoitukset alkaa tuntua raskailta jo ihan pelkillä tangoillakin. Vähän hankalalta tuntuu kun toisaalta hauisjuttuihin pitäisi vaihtaa lennossa isommat painot että tuntuisi yhtään missään. Pitää venkslata edestakaisin. Vaikka tuollainen setti missä voi vaihdella painoja on hyvä, pitäisi joko olla samanlainen setti tai sitten vain hankkia lisäksi jotkut 2 kg ja 5 kg käsipainot, joilla olisi helpompi tehdä kehon/vyötärön lähellä tapahtuvia juttuja jos ja kun ois lyhyemmät. Mulle on ihan sama tapahtuuko mitään lihaskehitystä sinänsä, ja allit varmasti pysyy alleina, mutta kyllä tuo treeni tuntuisi auttavan hartioiden jumitukseen positiivisesti, ei satu enää niin paljoa jos repussa on pari kiloa painoa.