Minä (lennän), polskin ja uin...

Sanon sulle KVAAK...

Lapsena asuin paikkakunnalla jonka ympäristössä oli järviä vaikka muille jakaa. Perinteisestihän kaikki uimahallit sulkeutuvat kesäksi, mikä esimerkiksi omalla kotipaikkakunnalla oli sinänsä ihan ymmärrettävää, kun kylpylä oli kuitenkin auki ja toisaalta uimarantoja löytyi joka ilmansuunnasta. Itsekin asuin kävelymatkan päässä kunnon hiekkapohjaisesta ja -rantaisesta lapsille sopivasta uimarannasta (laiturikin oli)- ja rannasta nousi iso leveä rinne joka oli mukavaa nurmikkoa, minne sai levitettyä pyyhkeet/alustat oman paikan merkiksi. Oli varjoisaa paikkaa ja aurinkoista paikkaa. Kaiken kaikkiaan aika täydellinen uimaranta Suomen olosuhteissa. Ja koska olen lapsuudessa ollut liian hyväosainen tuossakin asiassa, olen jokseenkin nirso luonnon uimarantojen suhteen. Stressaan ja en tykkää jos pohja on vähänkään mutainen tai sorainen, tai on äkkisyvää, tai vesi kylmää tai virtaavaa... Inhoan uida jos pitää lähteä laiturilta eikä voi kävellä veteen (koska mutapohja tms).  Jotenkin tulee sellainen olo että pitää uida pientä ympyrää kun pelkää, että muuten ei ole tikkaiden ulottuvilla, jos joku ankerias iskee nilkkaan kiinni. En myöskään osaa uida meressä tai joessa. (Tuli muuten nostalgia-flashbackit Ikeassa kun haistoin olkikylppärijuttuja, sama tuoksu kuin sellaisessa rullalle menevässä rantamatossa...) 

Joten näin aikuisiällä on aina välillä kesäisin ollut samanlaisia uimapaikkoja ikävä, kun järviä ei ole, joen vesi on ruskeaa ja meri olisi mutta kaukana sekin jos alentuisin sitä edes harkitsemaan. Kyllähän nyt helteellä pitää olla lyhyen matkan päässä uimapaikka, muuten tuskainen olo tulee uudestaan jo paluumatkalla. Summa summarum, en ole ikinä uinut täällä, missä olen asunut jo melkein kymmenen vuotta. En ole edes käynyt uimahalleissa erinäisistä syistä. Esimerkiksi siitä syystä, että en lapsenakaan varsinaisesti harrastanut uintia. Koulun liikuntatunnit ja joskus käytiin kavereiden kanssa uimassa joko uimahallissa tai kylpylässä. En kovin montaa kertaa ole käynyt uimassa niin, että oltaisiin vain matkaa uitu.

Nyt kuluneen vuoden aikana olen miettinyt että uiminen olisi kivaa ja hyödyllistä ja terveellistä. Ostin jo joskus viime vuoden loppukesällä/syksyllä uima-asun ja vahvuukselliset uimalasit. Jäivät sitten kuitenkin kaapin perukoille. Lähin uimahalli olisi kustantanut 5 euroa/kerta alennusryhmään kuuluvalta, ja lisäksi ns. väärässä suunnassa esimerkiksi työmatkoja ajatellen. Lisäksi kynnykseksi tuli talvella se, kun laskeskeltiin kuinka paljon yhdelle reissulle tulee hintaa kun sinne lähtee bussilla arvokortilla. Tietysti 30 kerran lataus rannekkeelle olisi tullut edullisimmaksi, mutta sekin kertamaksuna aika paljon ja sitten olisi pakko käydä vuoden aikana vähintään 2,5 kertaa kuussa uimassa. Huh! Puhumattakaan jalkasienistä, epähygieenisistä ihmisistä, koululaisista ja pervoista. Oli miten oli, ensimmäisen kerran kynnys osoittautui liian korkeaksi. 

Nyt keväällä / kesän alussa kuitenkin havahduin siihen, että täällä on kaksi maauimalaa ja molemmat melko keskeisellä paikalla ja etenkin oikeassa suunnassa työpaikkaan nähden (kokonaisuudessaan pyöräilymatkaa tulee vain n. 3-4 km lisää). Ja mikä parasta, hinta alle puolet uimahallihinnoista. Kymmenestä kerrasta maksaa ihan mielellään 24 euroa. Joten tuumasta toimeen. 

Ensimmäisellä kerralla maksettiin vain kertamaksut, kun haluttiin vain kokeilla pysyykö enää edes pinnalla. Uusista asioista ahdistujana stressasin etukäteen koko hommaa, koska ei ollut mitään tietoa millaiset tilat siellä on, mistä ovesta mennään minnekin, mitä pitää tehdä missäkin järjestyksessä ja apua. Olinkin menossa jo heti alkuun miehen perässä miesten puolelle, koska tungin kortteja lompakkoon yms ja enkä siinä samalla katsonut ympärilleni, kunhan vain seurasin, joten en hoksannut että miesten ja naisten puolet erottuvat jo heti siinä aulassa. No eipä siinä sitten mitään. Menin pukuhuoneeseen, koitin vaivihkaa kurkata suihkutilojen ovista sisään kun vielä oli silmälasit päässä. Yhdessä ovessa luki WC ja että siitä saa kulkea kenkien kanssa ja toisessa ovessa luki että sauna. Molemmat ovet tosin johtavat samaan suihkutilaan ja vessat ovat vasta suihkutilan perällä, joten oli pakko kurkkia muutamaan otteeseen kun en vaan hahmottanut että missä ne suihkut/wc nyt sitten ovat. Jotenkin ihmeen kaupalla selvisin lopulta uima-altaalle.

Ensimmäisellä kerralla uin sammakkoa 400 metriä (taukoja pitäen) ja minun ns, rintalihakset (tai joku kainalolihas) oli hapoilla enkä jaksanut edes nostaa käsiä ylös. Lisäksi oli aika kokonaisvaltaisen väsynyt olo, ja mietin että kuka helvetti piristyy jostain aamulenkeistä. Vielä seuraavana päivänäkin oli vähän vielä väsymystä käsissä havaittavissa, mutta palautumisessa ei mennyt viikkokausia niin kuin erään kuntopiirin jälkeen. Positiivista. Seuraavalla kerralla (juhannusaatto!) uin taas sammakkoa 400 metriä ja tällä kertaa huomasin vaatteita pukiessa että hauikset olivat vuorostaan hieman hapoilla. Kolmannella kerralla uin 600 metriä ja lähinnä huomasin tällä kertaa että alaselkä väsyi. Neljännellä kerralla uin 800 metriä eikä mikään tullut kipeäksi. Tämä kaikki kahden viikon aikana. Hämmentävää. En tiedä  mitä pitäisi ajatella. Hyvin outoa se, kuinka nopeasti uinnin rasitukseen tottui. Ensimmäisellä viikolla olisi ollut jonkinlaista tekniikkakurssia tarjolla edulliseen hintaan, mutta kun en ollut vielä kertaakaan käynyt uimassa, en tiennyt täytänkö edes uimataitovaatimuksia (olisin ehkä täyttänyt). Olisi voinut olla ihan kiva juttu, totesin että en enää osaa uida kroolia ilman että korvaan ja nenään menee vettä. Ei ole ikinä lapsena/nuorempana ollut tuota ongelmaa että nenään menisi vettä, jotenkin harmillista että olen hukannut sen jonkun maagisen tekniikan. 

Ongelmallista on nyt lähinnä se, että en millään jaksaisi herätä niin aikaisin / olen aamulla niin hidas, että en ole uimassa ennen kuin vasta joskus reilusti kahdeksan jälkeen. Töihin ehdin aina vasta joskus puoli kymmenen aikaan, mikä on vähän liian myöhään. Olen aamu-uninen joten lähinnä aikainen herääminen + fyysinen rasitus väsyttää koko loppupäivän. En yksinkertaisesti pysty heräämään kuudelta, mikä olisi vaatimus sille että olisin valmis lähtemään jo joskus vähän seitsemän jälkeen. 

Fanitan kyllä vahvuuksellisia silmälaseja, näki jopa lukea mihin tarkoitukseen eri radat olivat. Ja kellon. Lisäksi fanitan myös 100x150 cm mikrokuitupyyhettä jonka mukana tulleeseen säilytyspussiin mahtuu myös shampoo, suihkusaippua, kasvorasva, deodorantti, uimalasit, uima-asu ja uimaranneke. Eli käytännössä kaikki uimavarusteet mahtuvat 25 x 20 x 4-5 cm tilaan ♥ Tietysti shampoon yms nesteet olen siirtänyt mahdollisimman pieniin, litteisiin matkapulloihin ja dödökin on lituskainen. Enkä edes täytä pulloja vaan pistän arviolta yhden tai kahden kerran pesuaineet pulloihin., kun sitä ei kovin paljoa kerralla mene. Hoitoaineen vielä taidan sujauttaa mukaan. Alan ymmärtää retkeilijöitä, jotka haluavat kaiken mahdollisimman kevyenä ja pieneen tilaan pakkautuvana. Haluan lähteä jonnekin ihan vain siitä ilosta että saisin pakattua asioita pieneen tilaan. ;) 

KVAAK sanon teille kaikille.

Kesäkuun alkupuolisko

Että jotta koska kun.

Juuri ennen kesäkuuta mietin ja lueskelin taas sykejuttuja. Esimerkiksi että oman aerobisen kynnyksen maksimisykkeen voisi laskea 180-kaavalla. Eli omassa tapauksessa se olisi 180-29(ikä)-5(aloittelija)=146.

A good aerobic base isn’t important only for endurance athletes. The system that controls the body’s stress response is functionally linked to the anaerobic system. In other words, if you depend too much on your anaerobic system, you’ll be more stressed, and therefore more likely to overtrain or become injured. 

Skeptinen olen näissä asioissa, mutta tässä kun on muutenkin vähän stressiä niin ajattelin, että ehkä voisi ainakin kuukauden ajan tehdä lähinnä syke<146 lenkkejä. Garminin ilmoittama training effect (TE) on ollut aina 4-5, ja jossain soimittiin että saisi olla tuollainen ehkä kerran parissa viikossa. Ja toisaalta kaikkialla muutenkin lukee että 80-90% harjoituksista pitäisi tehdä jollain pk-alueella, mikä on lukemisesta huolimatta jäänyt vähän huonolle ymmärrykselle (puhutaan aerobisesta harjoittelusta ja sitten kuitenkin pitäisi tehdä suurin osa sen kynnyksen alapuolella?). Tavallaan "ymmärrystä" haittaa tietysti se, että en tiedä maksimisykettäni enkä toisaalta leposykettäkään ole ikinä mitannut luotettavasti. Se olisi ehkä se ensimmäinen asia mikä pitäisi tehdä - viikon ajan mitata leposyke joka aamu ennen nousemista; ainoa ärsyttävä puoli on se, että sykevyö pitäisi kostuttaa signaalin generoitumiseksi ja se vaatisi sitten taas ylös nousemista ellei muista ottaa vesilasia jo illalla sängyn vierelle.

Nyt olen siis hölkkäillyt lähinnä kävelyvauhtia ja kävellyt kun ei enää hidastamalla ole saanut laskettua sykettä. Noh, aika tylsäähän se on kun ei jaksa miettiä mitään uusia lenkkimaastoja. Ja haastavaa, kun haluan kuitenkin mahdollisimman paljon liikkua hölkäten, mikä jo itsessään nostaa sykettä 20 bpm. Ihan ensimmäisen lenkin kohdalla data oli korruptoitunut kun oli ilmeisesti liikaa aktiviteettejä joten siitä ei sitten tullut muuta merkintää kuin matkan pituus, kesto sekä keski- ja maksimisyke, jotka sain manuaalisesti syötettyä. TE:n näin vielä kun kellossa oli aktiviteetti taulussa mutta sitä ei saanut itse tallentaa Connectiin joten en enää sitä muita.

Täytyy myöntää että tällä viikolla jo lipsuin tuosta. Että oikein viikon seurasin omaa suunnitelmaani. Tuntui kyllä pidemmältä ajalta, mikä kertoo joko siitä kuinka motivoivia nuo lenkit olivat, tai muuten vain stressaavasta ajasta. Tällä viikolla ensin meni maanantain juoksu pipariksi kun vatsa meni sekaisin 40 minuutin jälkeen, oli pakko istua penkille vähäksi aikaa ja tuskailin sitten pari kilometriä kävellen kotiin. Keskiviikkona sitten vatsan takia pyörin ensin kodin lähistöllä puoli tuntia ja sitten kun olin varma, että vatsa on riittävän stabiili, uskaltauduin toisen puoli tuntia ja risat vähän pidemmälle. Ja koska hölkkäilin sen viimeiset 3.95 km yhtäjaksoisesti ja annoin sykkeen nousta 150-155-alueelle (ja lopussa oli vaikea pitää alle 160), tuli TE:ksi taas 5. Aurinkokin alkoi paistaa melko pian lenkille lähtemisestä enkä ollut siihen ihan varautunut, niin oli sitten ihan mukavan kuumakin. Perjantaina sitten taas sama homma, tosin tällä kertaa hölkkäsin 6.13 km ja keskisyke eri kilometreillä oli 147-155. Töistä kun lähtee melko suoraan lenkille, on aika vaikea pitää sykettä alle 150, verrattuna esimerkiksi lauantaiaamupäivään. 

Nyt sunnuntaina ei ollut edes mitään yritystä pitkään+hitaaseen lenkkiin järkevissä sykkeissä, vaan totesin että pitäähän sitä nyt välillä vauhtiakin olla. Joten tehtiin C25K:n ensimmäinen päivä (8x{90 s kävelyä, 60 s juoksua}) siten, että hölkättiin hitaammin 90 sekunnin kävelyosuudet ja juostiin lujaa minuutti. Ainoastaan 8. hölkkäosuudella oli pakko vähän palautua kävellen, kun minuutin juoksupätkät meni kaikki ~5:30 min/km. Ja toisaalta vauhtisokeus iski, joten hitaat hölkät oli nekin alle 8:30 min/km, kun noita edellisiä 4-6 km hölkkiä olen hölkännyt yli 10 min/km-vauhdilla ettei sykkeet nousisi liikaa. Palautuminen olisi voinut olla vähän tehokkaampaa jos olisi kävellyt tai hitaampaa hölkännyt ne välit, mutta toisaalta kiihdytys tuntuu ikävämmältä jos kävelystä lähtee liikkeelle. Ei olla vielä yhdelläkään lenkillä noin nopeasti sprinttailtu, joten tuosta 20 min teholenkistä tuli iloinen mieli, kun jotain edistystä kuitenkin on tapahtunut aika tasan tarkkaan 4 kuukauden aikana. Aloitettiin C25K 15.2. :) Ihailen kyllä niitä, jotka jaksavat tuota vauhtia tai vielä nopeamminkin 10 kilometriä, puolimataronin tai maratonin. Ihan hirmuvauhti! Tuli sellainen fiilis että on metsässä rymistelevä hirvi.

Alkoi maksimisykkeetkin varmaan löytyä. Kaikista maksimisykekaavoista 220-ikä on se mikä antaa edes yli 190 maksimisykkeeksi (191), muut antaa selvästi alle 190. Nyt 192 oli korkein tallennettu arvo, eli arvioin että kai se nyt ainakin 195 sitten on, kun ei kuitenkaan ehtinyt tulla mitenkään ihan hirveä olo aina sen minuutin aikana. Tuo arvo on Garminiinkin ollut tallennettuna kun olen sitä aiemmin arponut Polarin antamien lukemien perusteella. 

1. viikko TE: 3? | 2.5 | 3.3

2. viikko TE: 3.3 | 5.0 | 5.0

Että näin hyvin sitten onnistuin tuossa TE:n alentamisessa. Sikäli kuin TE on luotettava omilla parametreillä. 

Mutta nyt on siis tärkeää mitata leposyke, se kun aika huomattavasti vaikuttaa laskennallisiin sykealueisiin. Ristiriitaiset ajatukset koko alueista. Toisaalta olen edelleen niin huonokuntoinen, että varmasti totuus on se, että harjoituksia pitäisi tehdä enimmäkseen reipas kävely-hidas hölkkä-muodossa että syke pysyisi peruskuntoa nostattavalla alueella, ja olisi hyvä näin alussa kehittää sitä peruskuntoa. Toisaalta lenkillä ollaan käyty kolme kertaa viikossa nyt vasta 4 kuukautta, ja jotenkin ajattelen myös että ehtii sitä peruskuntoa myöhemminkin hinkkaamaan, ja toisaalta kun on niin vähän harrastanut ylipäätään, niin ihan sama miten tuolla loikkii, kunto kyllä nousee tavalla tai toisella. Nyt olisi tärkeää vain pitää motivaatio yllä tuossakin hommassa eikä antaa kyllästymisen iskeä. 

Ajattelin, että voitaisiin nyt aloittaa Garmin Connectin sykealueisiin perustuvan 10 kilometrin harjoitusohjelman tasolla I eli 3 kertaa viikossa. 10 kilometriä on meillä molemmilla se tavoite, että olisi ihan kiva jos sen jaksaisi juosta. Omalla kohdalla tavoite on se, että tuon matkan jaksaisi juosta kävelyä nopeammin, tuosta toisesta en tiedä mitä vauhtia se haluaisi pinkoa. Lisäksi nyt kesällä voisi alkaa käydä maauimalassa uimassa, kun hintaa tulisi vain <3€/kerta.