Syssyn alku

Se ois taas syksy. Pidän syksystä. Ilma on raikas ja luonto tuoksuu hyvältä, syksyltä. Yhteiskunnan rytmin takia tietysti syksyyn varmaan aina ja ikuisesti yhdistyy "uuden alku", vaikka ei enää missään kouluissa käykään. Tietysti jos olisi ansainnut kesälomia, tulisi sitä kautta myös ehkä sellainen olo että vuosi alkaa syksystä ja loppuu kesään. Perjantaina kun oli "syysmyrsky" ja herätessä vielä salamoi, töihin pyöräillessä satoi kaatamalla mutta sekään ei haitannut yhtään kun oli sadevaatteet ja kumisaappaat päällä. (Ja toppahanskat, koska en ole vielä löytänyt vedenpitäviä hanskoja mitkä olisi kätevät pyöräillessä. Mietin Prismassa ostaisinko itselleni 6-vuotiaiden kurahanskat, mutta olivat inasen liian lyhyet). Oli myös vielä lämmin, eikä vielä tuullut kuin muutamia puuskia, eli senkään puolesta sade ei ollut mitenkään epämiellyttävää. Päivällä sitten kun töistä tulin kotiin alkoi jo tuulla reilummin, mutta ei satanut. Joten ihan kiva sää :) 

Otin tänään viileämmän kelin juoksuvaatteet säilytyslaatikosta pois, ja tuntuu että juurihan minä ne sinne pakkasin (mikä tietysti on ihan tottakin, kun harrastin kaapin siivoamista aikaisintaan heinäkuussa). Odotan että kesällä hankkimat talvivaatteet pääsevät tositoimiin ja todistamaan että reisien ei tarvitse jäätyä viileällä ilmalla (fingers crossed!). Kesäaleista ostin siis huokeilla hinnoilla yhdet hiihtotrikoot, Finnsvalan verkkoalusasun (olen kyllä skeptinen) ja Dobsonin talvijuoksuhousut. 

Kesä oli aika surkea liikunnan kannalta. Elo- ja syyskuussa en ole tehnyt mitään muuta kuin pyöräillyt töihin ja takaisin. Kesällä lämpö ja ehkä liian kova 10 km harjoitusohjelma oli huono yhdistelmä. 10 km ohjelman vaihdoin Garminin ohjelmasta (jossa ei oltu kovin hyvin selitetty tavoitevauhteja) yhteen android-sovellukseen, missä sai valita tavoiteajan (80 min) ja kuinka monta kertaa viikossa halusi harjoitella (4). Ja harjoitusohjelmassa sitten sen perusteella oli laskettuna millä vauhdilla mikäkin harjoitus piti tehdä. Oikein hyvä, paitsi että ei ole sitä peruskuntoa minkä pohjalle rakentaa. Ja erityisesti plussaa siitä, että tavoiteajoissa oli aloittajille sopivia aikoja, 90 min isoin.  

Siinä ohella sitten yhtenä päivänä kun piti 8 km (tjsp) hölkätä, hölkkäsin alkuun hitaammin lämmittelyvauhdilla (eli käytännössä kävelyvauhdilla) kilometrin ja lopussa toisen kilometrin että tuli 10 km täyteen. Ei mitenkään vaativa suoritus, eikä tuntunut mitenkään erityisen rasittavalta tai hengästyttävältä vauhti missään vaiheessa. Mutta kun pääsin kotiin, join lasin vettä ja söin pari viinirypälettä ja siitä sitten tulikin yhtäkkiä erittäin paha olo. Lopulta puhuin norjaa vessanpönttöön. Todennäköisesti johtui jollakin tavalla liian alhaisesta verensokerista tms, koska olin syönyt vain hyvin kevyesti salaattia ennen lenkkiä. Tuon lenkin jälkeen olikin sitten aika voimaton olo aika pitkään, ja parin lenkin jälkeen tulikin sitten vähän tällainen pidempi tauko. Samalla tietysti on ruokavaliokin vähän lipsunut, kun ne mitä uskalsi syödä ilman että vatsa tulee kipeäksi juostessa, alkoi jo tulla korvista ulos ja oksettaa.

Nyt olen ilmoittanut meidät taas juoksukouluun. Vähän ristiriitaiset tuntemukset, kun en tiedä jaksanko enää juosta edes sitä 15 minuuttia mikä oli tasovaatimuksena, ja toisaalta tällä hetkellä vatsa on jo muutaman päivän oireillut mahahaavatyyppisesti. Vedän kaksin käsin Gavisconia, Antepsinia ja Somacia ja toivon että menisi ohi. En tiedä yhtään onko juoksukoulu edes sopiva ja toimiva ratkaisu meille. Kallista ainakin on, että sen puolesta ei voi jättää mitään väliin ainakaan... Pitää ainakin varoa ettei venyttele liikaa ettei paikat kramppaa ja hajoa.

Kesällä kokeilin Sauconyn Kinvara 5 -juoksukenkiä, mutta nekin pitää varmaankin myydä eteenpäin, koska jalkaholvin kohdalla on joku ärsyttävä tuki mikä tuntuu hiertävän. Olen kokeillut ja myynyt eteenpäin myös Asicsin Hyperspeedit ja Gel-Nimbus 17:t. Paljasjalkakengät (VivoBarefoot) hankin itselleni alennuksesta ja ne on kivat arkikäytössä, mutta juoksu on aika karua menoa niillä. Toisaalta lämpimät ilmat on jo ohi joten nyt ei taas enää varmastikaan tule niin suurta ongelmaa ylikuumenemisesta, vaikka ei kenkien ilmastointi pelaisikaan. 

Silti New Balancen Fresh Foam Boracayt tai Zantet houkuttelisivat. Juoksukengissä tuntuu olevan sama ongelma kuin rintaliiveissä. Siinä vaiheessa kun löytää oman koon ja alkaa tiedostaa minkä tyyppisiä etsii ja mikä nykyisten ongelma on, ei löydykään enää yksiäkään sopivia kenkiä (tai rintaliivejä). Kaikissa on joku ongelma minkä takia ei vain voi käyttää vaikka kuinka haluaisi että on sopivat. Pidemmän päälle ei vain voi käyttää kenkiä, jotka hankaavat aina kantapään ihon rikki akillesjänteen kohdalta ja aiheuttavat ylipronaatiota...  Ja loppujen lopuksi pitää todeta että ne nykyiset mitkä on ensimmäisenä ostanut, on ne parhaimmat tähän hätään. 

(Rintaliiveistä muuten sen verran, että kesällä löysin redditistä /r/ABraThatFits -foorumin jonka avulla huomasin että minun pitäisi etsiä 60 tai korkeintaan 65-ympäryksellisiä liivejä, mitä ei tietenkään löydy yhtään mistään. Lisäksi olen juuri siinä rajalla että tehdäänkö niitä kokoja ylipäätään ja sen jälkeen muodon pitäisi vielä olla oikea, eli tuon löytämisen jälkeen olen kokeillut ja palauttanut paljon epäsopivia liivejä ja lopputulos on se, että löysin ehkä yhdet melkein sopivat liivit, mitkä korostavat sitä mikä kaikissa vanhoissa rintsikoissa on ongelmana. Loppuyhteenvetona on siis "tieto lisää tuskaa"). 

Minä (lennän), polskin ja uin...

Sanon sulle KVAAK...

Lapsena asuin paikkakunnalla jonka ympäristössä oli järviä vaikka muille jakaa. Perinteisestihän kaikki uimahallit sulkeutuvat kesäksi, mikä esimerkiksi omalla kotipaikkakunnalla oli sinänsä ihan ymmärrettävää, kun kylpylä oli kuitenkin auki ja toisaalta uimarantoja löytyi joka ilmansuunnasta. Itsekin asuin kävelymatkan päässä kunnon hiekkapohjaisesta ja -rantaisesta lapsille sopivasta uimarannasta (laiturikin oli)- ja rannasta nousi iso leveä rinne joka oli mukavaa nurmikkoa, minne sai levitettyä pyyhkeet/alustat oman paikan merkiksi. Oli varjoisaa paikkaa ja aurinkoista paikkaa. Kaiken kaikkiaan aika täydellinen uimaranta Suomen olosuhteissa. Ja koska olen lapsuudessa ollut liian hyväosainen tuossakin asiassa, olen jokseenkin nirso luonnon uimarantojen suhteen. Stressaan ja en tykkää jos pohja on vähänkään mutainen tai sorainen, tai on äkkisyvää, tai vesi kylmää tai virtaavaa... Inhoan uida jos pitää lähteä laiturilta eikä voi kävellä veteen (koska mutapohja tms).  Jotenkin tulee sellainen olo että pitää uida pientä ympyrää kun pelkää, että muuten ei ole tikkaiden ulottuvilla, jos joku ankerias iskee nilkkaan kiinni. En myöskään osaa uida meressä tai joessa. (Tuli muuten nostalgia-flashbackit Ikeassa kun haistoin olkikylppärijuttuja, sama tuoksu kuin sellaisessa rullalle menevässä rantamatossa...) 

Joten näin aikuisiällä on aina välillä kesäisin ollut samanlaisia uimapaikkoja ikävä, kun järviä ei ole, joen vesi on ruskeaa ja meri olisi mutta kaukana sekin jos alentuisin sitä edes harkitsemaan. Kyllähän nyt helteellä pitää olla lyhyen matkan päässä uimapaikka, muuten tuskainen olo tulee uudestaan jo paluumatkalla. Summa summarum, en ole ikinä uinut täällä, missä olen asunut jo melkein kymmenen vuotta. En ole edes käynyt uimahalleissa erinäisistä syistä. Esimerkiksi siitä syystä, että en lapsenakaan varsinaisesti harrastanut uintia. Koulun liikuntatunnit ja joskus käytiin kavereiden kanssa uimassa joko uimahallissa tai kylpylässä. En kovin montaa kertaa ole käynyt uimassa niin, että oltaisiin vain matkaa uitu.

Nyt kuluneen vuoden aikana olen miettinyt että uiminen olisi kivaa ja hyödyllistä ja terveellistä. Ostin jo joskus viime vuoden loppukesällä/syksyllä uima-asun ja vahvuukselliset uimalasit. Jäivät sitten kuitenkin kaapin perukoille. Lähin uimahalli olisi kustantanut 5 euroa/kerta alennusryhmään kuuluvalta, ja lisäksi ns. väärässä suunnassa esimerkiksi työmatkoja ajatellen. Lisäksi kynnykseksi tuli talvella se, kun laskeskeltiin kuinka paljon yhdelle reissulle tulee hintaa kun sinne lähtee bussilla arvokortilla. Tietysti 30 kerran lataus rannekkeelle olisi tullut edullisimmaksi, mutta sekin kertamaksuna aika paljon ja sitten olisi pakko käydä vuoden aikana vähintään 2,5 kertaa kuussa uimassa. Huh! Puhumattakaan jalkasienistä, epähygieenisistä ihmisistä, koululaisista ja pervoista. Oli miten oli, ensimmäisen kerran kynnys osoittautui liian korkeaksi. 

Nyt keväällä / kesän alussa kuitenkin havahduin siihen, että täällä on kaksi maauimalaa ja molemmat melko keskeisellä paikalla ja etenkin oikeassa suunnassa työpaikkaan nähden (kokonaisuudessaan pyöräilymatkaa tulee vain n. 3-4 km lisää). Ja mikä parasta, hinta alle puolet uimahallihinnoista. Kymmenestä kerrasta maksaa ihan mielellään 24 euroa. Joten tuumasta toimeen. 

Ensimmäisellä kerralla maksettiin vain kertamaksut, kun haluttiin vain kokeilla pysyykö enää edes pinnalla. Uusista asioista ahdistujana stressasin etukäteen koko hommaa, koska ei ollut mitään tietoa millaiset tilat siellä on, mistä ovesta mennään minnekin, mitä pitää tehdä missäkin järjestyksessä ja apua. Olinkin menossa jo heti alkuun miehen perässä miesten puolelle, koska tungin kortteja lompakkoon yms ja enkä siinä samalla katsonut ympärilleni, kunhan vain seurasin, joten en hoksannut että miesten ja naisten puolet erottuvat jo heti siinä aulassa. No eipä siinä sitten mitään. Menin pukuhuoneeseen, koitin vaivihkaa kurkata suihkutilojen ovista sisään kun vielä oli silmälasit päässä. Yhdessä ovessa luki WC ja että siitä saa kulkea kenkien kanssa ja toisessa ovessa luki että sauna. Molemmat ovet tosin johtavat samaan suihkutilaan ja vessat ovat vasta suihkutilan perällä, joten oli pakko kurkkia muutamaan otteeseen kun en vaan hahmottanut että missä ne suihkut/wc nyt sitten ovat. Jotenkin ihmeen kaupalla selvisin lopulta uima-altaalle.

Ensimmäisellä kerralla uin sammakkoa 400 metriä (taukoja pitäen) ja minun ns, rintalihakset (tai joku kainalolihas) oli hapoilla enkä jaksanut edes nostaa käsiä ylös. Lisäksi oli aika kokonaisvaltaisen väsynyt olo, ja mietin että kuka helvetti piristyy jostain aamulenkeistä. Vielä seuraavana päivänäkin oli vähän vielä väsymystä käsissä havaittavissa, mutta palautumisessa ei mennyt viikkokausia niin kuin erään kuntopiirin jälkeen. Positiivista. Seuraavalla kerralla (juhannusaatto!) uin taas sammakkoa 400 metriä ja tällä kertaa huomasin vaatteita pukiessa että hauikset olivat vuorostaan hieman hapoilla. Kolmannella kerralla uin 600 metriä ja lähinnä huomasin tällä kertaa että alaselkä väsyi. Neljännellä kerralla uin 800 metriä eikä mikään tullut kipeäksi. Tämä kaikki kahden viikon aikana. Hämmentävää. En tiedä  mitä pitäisi ajatella. Hyvin outoa se, kuinka nopeasti uinnin rasitukseen tottui. Ensimmäisellä viikolla olisi ollut jonkinlaista tekniikkakurssia tarjolla edulliseen hintaan, mutta kun en ollut vielä kertaakaan käynyt uimassa, en tiennyt täytänkö edes uimataitovaatimuksia (olisin ehkä täyttänyt). Olisi voinut olla ihan kiva juttu, totesin että en enää osaa uida kroolia ilman että korvaan ja nenään menee vettä. Ei ole ikinä lapsena/nuorempana ollut tuota ongelmaa että nenään menisi vettä, jotenkin harmillista että olen hukannut sen jonkun maagisen tekniikan. 

Ongelmallista on nyt lähinnä se, että en millään jaksaisi herätä niin aikaisin / olen aamulla niin hidas, että en ole uimassa ennen kuin vasta joskus reilusti kahdeksan jälkeen. Töihin ehdin aina vasta joskus puoli kymmenen aikaan, mikä on vähän liian myöhään. Olen aamu-uninen joten lähinnä aikainen herääminen + fyysinen rasitus väsyttää koko loppupäivän. En yksinkertaisesti pysty heräämään kuudelta, mikä olisi vaatimus sille että olisin valmis lähtemään jo joskus vähän seitsemän jälkeen. 

Fanitan kyllä vahvuuksellisia silmälaseja, näki jopa lukea mihin tarkoitukseen eri radat olivat. Ja kellon. Lisäksi fanitan myös 100x150 cm mikrokuitupyyhettä jonka mukana tulleeseen säilytyspussiin mahtuu myös shampoo, suihkusaippua, kasvorasva, deodorantti, uimalasit, uima-asu ja uimaranneke. Eli käytännössä kaikki uimavarusteet mahtuvat 25 x 20 x 4-5 cm tilaan ♥ Tietysti shampoon yms nesteet olen siirtänyt mahdollisimman pieniin, litteisiin matkapulloihin ja dödökin on lituskainen. Enkä edes täytä pulloja vaan pistän arviolta yhden tai kahden kerran pesuaineet pulloihin., kun sitä ei kovin paljoa kerralla mene. Hoitoaineen vielä taidan sujauttaa mukaan. Alan ymmärtää retkeilijöitä, jotka haluavat kaiken mahdollisimman kevyenä ja pieneen tilaan pakkautuvana. Haluan lähteä jonnekin ihan vain siitä ilosta että saisin pakattua asioita pieneen tilaan. ;) 

KVAAK sanon teille kaikille.

Kesäkuun alkupuolisko

Että jotta koska kun.

Juuri ennen kesäkuuta mietin ja lueskelin taas sykejuttuja. Esimerkiksi että oman aerobisen kynnyksen maksimisykkeen voisi laskea 180-kaavalla. Eli omassa tapauksessa se olisi 180-29(ikä)-5(aloittelija)=146.

A good aerobic base isn’t important only for endurance athletes. The system that controls the body’s stress response is functionally linked to the anaerobic system. In other words, if you depend too much on your anaerobic system, you’ll be more stressed, and therefore more likely to overtrain or become injured. 

Skeptinen olen näissä asioissa, mutta tässä kun on muutenkin vähän stressiä niin ajattelin, että ehkä voisi ainakin kuukauden ajan tehdä lähinnä syke<146 lenkkejä. Garminin ilmoittama training effect (TE) on ollut aina 4-5, ja jossain soimittiin että saisi olla tuollainen ehkä kerran parissa viikossa. Ja toisaalta kaikkialla muutenkin lukee että 80-90% harjoituksista pitäisi tehdä jollain pk-alueella, mikä on lukemisesta huolimatta jäänyt vähän huonolle ymmärrykselle (puhutaan aerobisesta harjoittelusta ja sitten kuitenkin pitäisi tehdä suurin osa sen kynnyksen alapuolella?). Tavallaan "ymmärrystä" haittaa tietysti se, että en tiedä maksimisykettäni enkä toisaalta leposykettäkään ole ikinä mitannut luotettavasti. Se olisi ehkä se ensimmäinen asia mikä pitäisi tehdä - viikon ajan mitata leposyke joka aamu ennen nousemista; ainoa ärsyttävä puoli on se, että sykevyö pitäisi kostuttaa signaalin generoitumiseksi ja se vaatisi sitten taas ylös nousemista ellei muista ottaa vesilasia jo illalla sängyn vierelle.

Nyt olen siis hölkkäillyt lähinnä kävelyvauhtia ja kävellyt kun ei enää hidastamalla ole saanut laskettua sykettä. Noh, aika tylsäähän se on kun ei jaksa miettiä mitään uusia lenkkimaastoja. Ja haastavaa, kun haluan kuitenkin mahdollisimman paljon liikkua hölkäten, mikä jo itsessään nostaa sykettä 20 bpm. Ihan ensimmäisen lenkin kohdalla data oli korruptoitunut kun oli ilmeisesti liikaa aktiviteettejä joten siitä ei sitten tullut muuta merkintää kuin matkan pituus, kesto sekä keski- ja maksimisyke, jotka sain manuaalisesti syötettyä. TE:n näin vielä kun kellossa oli aktiviteetti taulussa mutta sitä ei saanut itse tallentaa Connectiin joten en enää sitä muita.

Täytyy myöntää että tällä viikolla jo lipsuin tuosta. Että oikein viikon seurasin omaa suunnitelmaani. Tuntui kyllä pidemmältä ajalta, mikä kertoo joko siitä kuinka motivoivia nuo lenkit olivat, tai muuten vain stressaavasta ajasta. Tällä viikolla ensin meni maanantain juoksu pipariksi kun vatsa meni sekaisin 40 minuutin jälkeen, oli pakko istua penkille vähäksi aikaa ja tuskailin sitten pari kilometriä kävellen kotiin. Keskiviikkona sitten vatsan takia pyörin ensin kodin lähistöllä puoli tuntia ja sitten kun olin varma, että vatsa on riittävän stabiili, uskaltauduin toisen puoli tuntia ja risat vähän pidemmälle. Ja koska hölkkäilin sen viimeiset 3.95 km yhtäjaksoisesti ja annoin sykkeen nousta 150-155-alueelle (ja lopussa oli vaikea pitää alle 160), tuli TE:ksi taas 5. Aurinkokin alkoi paistaa melko pian lenkille lähtemisestä enkä ollut siihen ihan varautunut, niin oli sitten ihan mukavan kuumakin. Perjantaina sitten taas sama homma, tosin tällä kertaa hölkkäsin 6.13 km ja keskisyke eri kilometreillä oli 147-155. Töistä kun lähtee melko suoraan lenkille, on aika vaikea pitää sykettä alle 150, verrattuna esimerkiksi lauantaiaamupäivään. 

Nyt sunnuntaina ei ollut edes mitään yritystä pitkään+hitaaseen lenkkiin järkevissä sykkeissä, vaan totesin että pitäähän sitä nyt välillä vauhtiakin olla. Joten tehtiin C25K:n ensimmäinen päivä (8x{90 s kävelyä, 60 s juoksua}) siten, että hölkättiin hitaammin 90 sekunnin kävelyosuudet ja juostiin lujaa minuutti. Ainoastaan 8. hölkkäosuudella oli pakko vähän palautua kävellen, kun minuutin juoksupätkät meni kaikki ~5:30 min/km. Ja toisaalta vauhtisokeus iski, joten hitaat hölkät oli nekin alle 8:30 min/km, kun noita edellisiä 4-6 km hölkkiä olen hölkännyt yli 10 min/km-vauhdilla ettei sykkeet nousisi liikaa. Palautuminen olisi voinut olla vähän tehokkaampaa jos olisi kävellyt tai hitaampaa hölkännyt ne välit, mutta toisaalta kiihdytys tuntuu ikävämmältä jos kävelystä lähtee liikkeelle. Ei olla vielä yhdelläkään lenkillä noin nopeasti sprinttailtu, joten tuosta 20 min teholenkistä tuli iloinen mieli, kun jotain edistystä kuitenkin on tapahtunut aika tasan tarkkaan 4 kuukauden aikana. Aloitettiin C25K 15.2. :) Ihailen kyllä niitä, jotka jaksavat tuota vauhtia tai vielä nopeamminkin 10 kilometriä, puolimataronin tai maratonin. Ihan hirmuvauhti! Tuli sellainen fiilis että on metsässä rymistelevä hirvi.

Alkoi maksimisykkeetkin varmaan löytyä. Kaikista maksimisykekaavoista 220-ikä on se mikä antaa edes yli 190 maksimisykkeeksi (191), muut antaa selvästi alle 190. Nyt 192 oli korkein tallennettu arvo, eli arvioin että kai se nyt ainakin 195 sitten on, kun ei kuitenkaan ehtinyt tulla mitenkään ihan hirveä olo aina sen minuutin aikana. Tuo arvo on Garminiinkin ollut tallennettuna kun olen sitä aiemmin arponut Polarin antamien lukemien perusteella. 

1. viikko TE: 3? | 2.5 | 3.3

2. viikko TE: 3.3 | 5.0 | 5.0

Että näin hyvin sitten onnistuin tuossa TE:n alentamisessa. Sikäli kuin TE on luotettava omilla parametreillä. 

Mutta nyt on siis tärkeää mitata leposyke, se kun aika huomattavasti vaikuttaa laskennallisiin sykealueisiin. Ristiriitaiset ajatukset koko alueista. Toisaalta olen edelleen niin huonokuntoinen, että varmasti totuus on se, että harjoituksia pitäisi tehdä enimmäkseen reipas kävely-hidas hölkkä-muodossa että syke pysyisi peruskuntoa nostattavalla alueella, ja olisi hyvä näin alussa kehittää sitä peruskuntoa. Toisaalta lenkillä ollaan käyty kolme kertaa viikossa nyt vasta 4 kuukautta, ja jotenkin ajattelen myös että ehtii sitä peruskuntoa myöhemminkin hinkkaamaan, ja toisaalta kun on niin vähän harrastanut ylipäätään, niin ihan sama miten tuolla loikkii, kunto kyllä nousee tavalla tai toisella. Nyt olisi tärkeää vain pitää motivaatio yllä tuossakin hommassa eikä antaa kyllästymisen iskeä. 

Ajattelin, että voitaisiin nyt aloittaa Garmin Connectin sykealueisiin perustuvan 10 kilometrin harjoitusohjelman tasolla I eli 3 kertaa viikossa. 10 kilometriä on meillä molemmilla se tavoite, että olisi ihan kiva jos sen jaksaisi juosta. Omalla kohdalla tavoite on se, että tuon matkan jaksaisi juosta kävelyä nopeammin, tuosta toisesta en tiedä mitä vauhtia se haluaisi pinkoa. Lisäksi nyt kesällä voisi alkaa käydä maauimalassa uimassa, kun hintaa tulisi vain <3€/kerta. 

Kilometrin vetoja, rytmihäiriöitä ja data-analyysiä

Ajateltiin sitten että voisi seurata taas jotain ennalta laadittua ohjelmaa. RunDoublessa oli 5k to 10k ohjelma, mikä näytti ihan inhimilliseltä. Paitsi että 5x 8 min juoksua, 1 min kävelyä olikin sitten ihan brutaalia verrattuna aiempiin 10 min juoksu, 3 min kävelyihin. Minuutissa ei ehdi palautua riittävästi. No, ensimmäinen päivä meni vaikka olikin aika haastava (varsinkin kun ei millään osaa hidastaa riittävästi; ensimmäinen 8 min pätkä oli 6:59 min/km, hullua). Toinen harjoituspäivä ei sitten enää mennytkään. 

En varmaan ollut ensinnäkään palautunut kunnolla toissapäiväisestä juoksusta. Enkä varmaan ollut vielä syönyt kunnon ruokaakaan, vain jotain välipaloja ja töistä mahdollisimman pian lenkille koska lämpö. Oli kevään ensimmäinen (jee!) lämmin päivä eli aurinkoista ja Garmin Connect näyttää tallentaneen +15 C lämpötilan. Miun lämmönsäätely on aina ollut vähän heikkoa, eli todella kapea lämpötila-alue tuntuu mukavalta. +15 oli jo liian tukalaa nyt urheillessa. Kenkien sisällä tuntui olevan sauna, lähtiessä ei ollut capritrikoissa ja t-paidassa kylmä, ts. liikaa vaatteita päällä (ilmeisesti pitää kesällä ihan oikeasti kehdata minishortseissa ja urheiluliiveissä lenkille). No onneksi tuo lämmin päivä jäi taas unholaan ja takaisin tuli syksyisen koleat sadepäivät, hrgh.

Mutta joka tapauksessa todettiin molemmat, että turhan rankka harjoitusohjelma meille. Tein sitten syksyisen harjoitusohjelman perusteella jonkinlaisen lenkin missä oli "kilometrin vetoja". Eli aina yksi kilometria juoksua tiettyyn vauhtiin, 3 minuuttia kävelyä ja seuraava kilometri taas vähän nopeampaa kuin edellinen. Oli yllättävän kivaa ja helppoakin! Syke pysyi tosi hyvin miellyttävällä alueella. Mies tosin nurisi siitä että mennään niin hitaasti, kun viimeinenkin oli nopeutta mitä nopeammin ollaan joskus menty. Ärsytti hieman. 

Kilometrin "vetoja".

Tein sitten vähän muokatumman version, minkä kävin kokeilemassa tänään yksin, kun mies on muualla. Lisäsin loppuun yhden vielä nopeamman kilometrin, tietääkseni nopeutin ihan hieman ensimmäistä kierrosta (tai rajoja minkä sisällä vauhdin tulisi pysyä) mutta nyt näytti menneen hitaammin kuin ensimmäisellä kerralla. :)

Kilometrin vetoja v. 2.0

Menin myös uutta reittiä johon kuului enemmän (pieniä) ylämäkiä ja mm. portaat, mikä hieman verotti ja hidasti vauhtia - ja nosti sykettä kun piti vielä sitten kompensoida hitautta kiristämällä hieman että kierroksen vauhti olisi taas haarukan sisällä (ranteessa "speed up"-hälytyksiä pörisevä kello on välillä hieman rasittava). Kuudes kilometri, n. 7 min/km, oli ihan kiva juosta kun tuntui että juoksee itselle jo ihan hyvää vauhtia vaikka on jo rasitusta takana, toisaalta kyllähän se sitten hengästyttikin aika paljon. 

Viime aikoina on taas ollut rytmihäiriöitä paljon. Olen miettinyt että ehkä juoksulenkit on liian raskaita näin huonokuntoiselle. Training effect on aina 4-5, joten pitäisi edelleenkin niitä kevyempiä lenkkejä tehdä enemmän, että ei jäisi mitään ylirasitustilaa päälle. Olisi kyllä kiva löytää joku nettisivu tai softa jolla saisi analysoitua sitäkin, että millaisia harjoituksia pitäisi tehdä ja kuinka kauan kestää palautua jostakin lenkistä. Polarin nettisivuilla oli palautumiskuvaaja, mutta sinne ei saa Garminista syötettyä dataa. Harmittaa että Garminin softa-/nettisivupuoli on analysointiin niin huono. Ja se että sen lisäksi en millään löydä soveltuvaa softaakaan.

Syke 10 min ajalta (Polar H7-sykevyö + CardioMood-sovellus androidille)

Kännykällä joku ilta huvikseni hain puhelimeen sovelluksen joka lukee R-R-intervalleja ja kaivoin Polarin H7-sykevyön esiin. Tallensin 10 min ajalta leposykettä (kuvassa) ja rytmihäiriöt näkyy hyvin piikkeinä normaalisykkeen välissä. Eli kun tulee lisälyönti heti normaalin perään, syke on hetkellisesti korkea, ja toisaalta seuraavaan lyöntiin on sitten pidempi väli, jolloin syke on hetkellisesti matala. Käytännössä Excelissä datassa näkyy että kun keskisyke on 55-65, rytmihäiriöiden kohdalla on syke ensin 100+ ja seuraava lukema on 40-50. Ihan mielenkiintoista käppyrää saa ulos. Mitään sen suurempia lääketieteellisiä johtopäätöksiä en edes yritä tehdä tai analysoida, tarkoituksena oli vain kokeilla saisiko muljahdukset näkymään jossain käsiteltävän datan muodossa. Piti sitten vielä leikkiä R:llä/RStudiolla jolla tilastotieteilijät voivat analysoida dataa ja tehdä näppäriä(?) kuvaajia. En kyllä osaa R:ää käyttää, mutta alla kuva R-R-vaihtelun arvoista 10 minuutin aikana. Vaihtelu sinänsä on käsittääkseni vain hyvä asia, rytmihäiriöiden kohdalla nopea lyönti on n. 500-600 ms ja seuraavaan on viive 1200-1300 ms, kun normitilanne on tuolla 900 ms:n paikkeilla.

RR intervallit R:llä plotattuna.

Olisi mielenkiintoista ottaa kännykkä ja H7-sykevyö lenkille mukaan ja tallentaa koko lenkki CardioMoodilla, ja sen jälkeen katsella kuvaajia. Mutta en tiedä olenko henkisesti valmis luopumaan yhden lenkin Garmin-sykkeistä, kun kahta sykevyötä ei varmaan oikein kivasti pysty pitämään päällä. EliteHRV sanoi parin aamumittauksen perusteella että pitäisi levätä. Menin silti rasittavalle lenkille, mutta ehkä pitää alkaa miettiä lenkkien kuormittavuutta.

Urheiluvaateinventaario

Tein inventaarion omista urheilukamoista. Tässä tulokset.

A. Urheilurintsikat.

B. Sukat yms.

Ensimmäisenä alin ja tärkein kerros eli alusvaatteet. Tilasin Stadiumin 25% yleisalennuksella jo muutenkin alennettuja urheilurintsikoita ja tuli sitten kerralla kelpuutettua ja ostettua neljät uudet... Ja kun tissit on olemattomat, kelpaa keskitason tuen liivit juoksuunkin ihan hyvin, kunhan ovat tarpeeksi napakat. Jotain hyötyä siitäkin sitten.
A. Urheiluliivit. 1&2. Uudet Stay In Placen urheilurintsikat, pinkeissä on selän puolella hakaset. Tuntui sopivan tukevilta. 3. H&M:n urheiluliivit, ensimmäiset mitkä hankin. Ihan ok, mutta suht paksut ja järeät. 4. Championin urheiluliivit, jostain alesta arvoin että olisi ehkä vähän matalemmalla kuminauha eli sykevyö mahtuisi paremmin alle, mutta ovat nykyään vähän liian väljät ja epätukevat. Pääsevät eläkkeelle. 5&6. Kari Traan urheiluliivit, myös uudet. Kivan väriset ja tarpeeksi epäalusvaatemaiset, että kesällä kuumalla ilmalla voisivat toimia ihan sellaisenaan (voin esimerkiksi leikkiä saksalaista tai belgialaista juoksijaa ylemmissä...). 7. SOCin liivit, halusin jotkut vähän vähemmän "peittävät" ja nuo oli sitten ihan ok. Ei siis sillä että haluaisin paljastella olematonta tissivakoani. Ajattelin että mitä lämpimämpi, sitä tukalammalta nuo perusliivit ehkä tuntuvat. Ärsyttävintä on irtonaiset rintatoppaukset, jotka saattavat kaivautua pesukoneessa ulos tai mennä ryttyyn päälle laittaessa. 8. SOCin liivit myös. Ihan hyvät.

B. Alushousut ja sukat. 1. SOCin alushousut. Viime kesänä/syksynä kun aloitin, totesin kuinka tärkeää on omistaa ns. "tekniset" alushousut. Menemättä yksityiskohtiin, ero omiin normaaleihin on kuin yö ja päivä. Nuo SOCin alushousut oli kivan mallisia, toimivia ja edullisia (varsinkin 50% alennuksella), ja nyt niitä ei sitten enää saa. :( Olisi siis pitänyt ostaa vielä enemmän noita, en ole ihan varma kuinka monet niitä on, mutta ainakin kolmet. 2. Garminin sykevyö & kello (Forerunner 610). Olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen. Kännykkää ei juuri tule enää pidettyä mukana lenkeillä. 3. SOCin talvijuoksusukat (sisältää merinovillaa tai jotain). Kivan lämpimät muttei hiostavat. Tosin Icebugit oli niin lämpimät, ettei näitä voinut enää niiden kanssa käyttää. 4. XXL:n/Line Onen juoksusukkia. Paksuhkot ja lähinnä kylmille keleille sopivat, avajaistarjouksista testiin napatut. 5. Karrimorin juoksusukkia. Myös paksuhkot (jalkaterän päältä ohuet) ja lämpimät, tilasin koska tarvitsin kylmemmille keleille sukat joiden varret suojaavat kunnolla nilkat. 6-8. More Milen juoksusukkia. Kutosissa on kaamian paksut varvas-/kantapääosat ("padding", yyh), seiskoissa samoin mutta vähän vähemmän. Kasit on jo ohuemmat, ja menee ehkä kesälläkin. 9. H&M:n juoksusukat (3Pack). Piti ottaa se suurempi koko ja silti tuntuu pituuden puolesta vähän nafteilta (venyy tietysti niin ihan ok), vaikka oma sukkakoko on se 38. Selvästi jo ohuemmat juoksusukat ja hyvät kesäkeleille. Vähän haasteellisen ohuet kissataloudessa. ;) 10. Asicsin superohuet juoksusukat (3Pack). Ihanan ohuet! Eipä vaan kovin kestävät, muutaman käytön jälkeen näkyy jo selvää kulumaa varpaiden päällä, mistä kohtaa lenkkarit mahdollisesti hankaavat (vaikkei varpaissa olisi mitään merkkejä). Lämpimiä sukkia on siis ihan tarpeeksi, mutta nykyiset toiset lenkkarit on niin kuumat, että ihan superohuita pitäisi varmaan olla enemmänkin. Olo on nimittäin erittäin tukala jos on väärät sukat jalassa. Mutta pitää katsoa kuinka hyvin nykyiset kuusi paria kestävät tämän kesän yli.

C. Housuja!

C. Housuja! Ilman housuja tai shortseja ei oikein juoksu kulje, tai on vähintäänkin alaston olo vaikka olisikin alushousut jalassa. 1. H&M:n ohutta jotain teknistä kangasta olevat väljät juoksuhousut. Oikein hyvät. Kylmemmällä säällä alle menee trikoot, esim. juuri nuo seuraavat. 2. Intersportista ostetut Pro Touchin (tms) juoksutrikoot. Tais olla nimetty kompressiotrikoiksi, mutta ei ne mitään kompressoi eikä hinta todellakaan ollut mitään 2XU-tasoa. 3. TopSportista ostetut Pro Limitin (tms) talvijuoksutrikoot, missä on etureisissä tuulelta suojaavaa kangasta ja muuten sisäpuoli on jotain mikrofleeceä tms, eli pitäisi olla vähän lämpimämmät. Allekirjoittaneen reidet jäätyy silti. Miinusta myös polvitaipeessa diagonaalisesti menevästä saumasta, lahkeita pitää asetella oikeaan konfiguraatioon, ettei siihen sauman kohdalle tulisi liikettä, kun hankaa ikävästi. 4. More Milen "thermal" juoksutrikoot. Vähän liian isot (koska netistä tilattaessa ei mitään hajua koosta) eikä tuo trikoo muutenkaan ole mitenkään kovin napakkaa materiaalia. Vetoketjujen vetimet napsahtivat poikki melkein heti, en reklamoinut mutta ilmeisesti vastaavissa tilanteissa on joku saanut uudet tilalle. Menee kylmemmällä säällä noiden löysien housujen alla ihan hyvin kuitenkin.5. Craftin caprit. Ensimmäisiä ostoksia BudgetSportista. 6. SOCin caprit. Vähän piukat (aika joustamaton kangas) mutta näissä on tasku puhelimelle ja reikä kuulokejohdolle. Näitäkin olen käyttänyt muiden housujen alla. 7. SOCin juoksushortsit (trikoot), samaa kangasta kuin edelliset, ja näistäkin löytyy samanlainen tasku. Juuri polven yläpuolelle loppuva lahjepituus ei ole minun jaloissa kovin imarteleva, pitää ehkä vähän lyhentää lahjetta. 8. SOCin minishortsit. Ehkä joskus kehtaan mennä noissakin ulos jos on oikein kuuma. Muuten kotisisäliikuntaan. 8. Davidin löysät caprit. Ensimmäisiä ostoksia myös. Muuten ihan kivat, mutta lahkeiden kiristysnarut ovat ärsyttävän pitkät. Voihan niitä lyentää.

D. Toppeja ja t-paitoja

D. T-paidat/topit on se toinen kerros alusvaatteiden päällä. Talvella muiden kerrosten alla ja kesällä tietysti uloimpana kerroksena. 1. Davidin joku kamala treenitoppi. Materiaali on suorastaan hydrofobinen, joten hiki ei todellakaan siirry iholta paidan kautta pois. Ensimmäisiä ostoksia. Pitää oppia kantapään kautta. 2. H&M:n juoksutoppi. Ihan ok, ehkä vähän ahdistavan tiukka. 3. Niken toppi jostain XXL:n avajaistarjouksesta. Ensimmäinen mikä oli oikeasti hyvä ja mistä oppi sen, kuinka hyvin materiaali voi toimia. Mukavan pehmeä, mutta aika nuhjuuntunut/nyppyyntynyt, kun oli jonkin aikaa ainoa toppi -> paljon pesuja. 4&6. Random BudgetSport-toppeja, myös näitä ensimmäisiä ostoksia. Nämäkään ei välttämättä mukavimpia materiaaleja kuumalla säällä. 5&7. Hindin (sportsdirect.com) juoksutoppix2 ja t-paita. Samankaltaista pehmeää puuvillaa kuin Niken toppi, mukavia päällä ja istuu hyvin. 8. Röhnischin t-paita. Aika raskasta (tosin pehmeää) kangasta, mutta ihan ok. 9. Puman t-paita, selkä vähän erilaista materiaalia kuin etupuoli. Epäilytti kiiltävä kangas ensimmäisten epäonnistuneiden valintojen jälkeen, mutta on tuokin ihan toimiva. 10-12. Karrimorin t-paitoja. Kymppi on "X-Lite" ja kangas on kauttaaltaan kevyttä verkkokangasta, tosi kivan kevyt vaikkakin musta. 11&12 juoksu-t-paidat sain tuliaiseksi kun pyysin äitiäni tuomaan jotta tietäisin mitä kokoa voisin sportsdirectiltä tilata, joten toinen on kokoa 10 ja toinen kokoa 12. Pienempi koko on ihan hyvä (aloin miettiä menisikö jopa koko 8 eli XS), mutta onneksi isompikaan ei ole mikään teltta. Karrimorin & Hindin juoksupaidat on suunniteltu niin, että ne on riittävän pitkiä, which is nice. Noissa ensimmäisissä BS:stä hankituissa topeissa kun oli vähän sitä ongelmaa, että muistaakseni sekä Davidin pinkissä(1) että tuossa violetissa topissakin(6) alkoi helma aina nousta vyötärölle. Sama ehkä myös tuossa nelosessa.

E. Pitkät hihat.

E. Pitkähihaisia voi käyttää uloimpana kerroksena niin että on toppi alla, tai ei mitään alla. Tai sitten takin alla kun on kylmempi. 1. Karrimorin pitkähihainen thermal-juoksupaita. Eli kankaan sisäpuoli on taas jotain fleeceä. Odottaa kylmempiä kelejä. 2. SOCin pitkähihainen juoksupaita. Menee päällimmäisenä kerroksena jos on vähän liian viileä pelkälle t-paidalle. Ohutta kangasta, joten hihat saa ihan kivasti käärittyä ylös jos tulee lämmin. 3. More Milen thermal-paita. Collegekangasmainen eli aika paksu. Olen käyttänyt syksyllä kun on ollut aurinkoista eli kun on melko kylmä, mutta ei tarvetta takille sateen tai tuulen takia. Aika iso, voisi olla 1-2 kokoa pienempi, mutta ei se mitään. Mikäli StartFitness/MoreMilessa vielä joskus lasketaan ilmaisten toimituskulujen rajaa niin voisin tehdä toisenkin tilauksen. 4. Karrimorin Hi-Viz juoksupaita. Muuten ihan kiva, mutta yksi saumoista eli hihan sivusauma ei ole flatlock-systeemillä tehty. Kaikki muut saumat kyllä ovat. Halpis mikä halpis. Ei se kauheasti häiritse, mutta eron muihin paitoihin huomaa selvästi, kun on jo tottunut siihen ettei missään oikein ole mitään hankaavia saumoja (olin jopa skeptinen että mitä ne saumat muka hankaa, mutta onhan siinä kyllä ero). 5. Karrimorin toinen pitkähihainen paita. Kangas on typerästi pystyssä hartioiden/kaulan kohdalta, eli halpismuotoilua taas vaihteeksi. Mutta ihan funktionaalinen. Muistaakseni peukaloreiät eli hihat ovat vähän pidemmät. 6. Karrimorin kolmas ihan perus pitkähihainen juoksupaita, samaa materiaalia kuin kaksi pinkkiä t-paitaa. 7.  H&M:n tekninen pitkähihainen paita. Pitkät hihat, peukaloreiät. Talvella hankin aluspaidaksi kun oli entuudestaan vain #2, minkä kaulus&vetoketju ei ollut toimiva ominaisuus takin alla.

F. Takkejakin on monta :(

F. Voisi luulla, että takki kuin takki ja yksi riittää. Mutta ei! 1. Craftin talvijuoksupaita/takki, joka on ihanan hyvin istuva, edessä tuulelta suojaava (mutta joustava) kangas, alaselässä on tasku johon saa niskan ja kautta pujoteltua kuulokkeiden johdot, ja integroidut lapaset. Lapaset nähtyäni olin myytyä naista (hanskoja on ärsyttävä kantaa kädessä tai yrittää änkeä taskuihin siinä vaiheessa kun sormet vihdoin lämpenevät). Tuore hankinta, oli pakko ostaa, vaikka hintaa jäi -50% + -20% alennustenkin jälkeen ihan liikaa (pelkällä 50% alennuksella jätin vielä haikein mielin aletankoon roikkumaan, mutta onneksi se ainoa kappale oli vielä tallella vajaan viikon päästä). Pakkaskeleille, eli menee odottamaan seuraavaa talvea. Näyttäisi olevan ihan ok heijastimet. 2. Puman juoksutakki. Kankaassa on heijastinlankoja etupuolella ja hihoissa, ja salamaa käyttäessä näkyy kuinka hyvin toimii! Heijastinfani tässä hei, joten tuo ominaisuus kyllä ihastuttaa. 3. Asicsin juoksutakki. Lahjaksi saatu. Puman takki olisi ollut aivan riittävä, mikäli siinä olisi ollut huppu, mutta eipä ollut. Ärsyttää, että oli pakko ottaa isompi koko koska takin helmassa ei ole minkäännäköistä A-linjaa, ja minullahan on lantio. Ja ärsyttää, kun vetoketju pullistuu ulospäin makkaralle vatsalta. Diagnosoin sen johtuvan juurikin A-linjan puuttumisesta, eli sitä tapahtuisi vähemmän jos kaventaisin takkia vyötäröltä. Noh, helmassa on kuminauhakiristys joten sen avulla helma pitää taittaa ja asetella takki jotenkin niin, että pullistumista ei tulisi. Vähän huonosti onnistuu. "Heijastavat yksityiskohdat" eivät kyllä näkyvyydessä juhli. Ärsyyntyneenä olen yrittänyt löytää parempaa takkia kriteereillä 1) Yhtä ohut kangas, 2) Huppu jossa on kiristyssäätö, 3) Vetoketju ei pullistele, 4) OVH ei saa olla luokkaa 199e. Nykyisellä tarjonnalla vaan jo kriteerit 1&2 ei täyty. Joko kangas on liian paksua, tai on ohut eikä huppua ole, tai on ohut mutta huppua ei voi kiristää ja sepä olisikin sitten mukavaa, että tuuli puhaltaisi hupun päästä pois. Joudun siis tyytymään tähän. 4. Craftin ohut juoksutakki. Se on sitä tosi ohutta, omituista materiaalia. Mutta olen todennut että sillekin ON oma tarpeensa, kun tarvitsee vain suojan sateelta muttei lämmitystä. Takin saa pakattua omaan taskuunsa ja takin saa kiinnitettyä "kuminauhan" avulla vyötärölle. Tuli tuota testattua tässä joku päivä, ja olin hämmästynyt kuinka hyödyllinen ominaisuus sekin oli. Takkipaketti ei pomppinut juostessa alaselän päällä ja vaikka vyötärökuminauhan tunsi, siihen tottui eikä takkia huomannut ellei asiaa erikseen miettinyt. Olisi täydellinen jos löytyisi vielä se säädettävä huppukin... Tässä vähiten mitään heijastavaa. Toisaalta Suomen pimeimpinä aikoina tämä takki tuskin on se ykkösvaihtoehto muutenkaan.

G. Sälää!

G. Muuta sälää. 1&2. More Milen & Warpin "kaulurit". Paljon käytetyt, koska inhoan paljasta kaulaa ellei ole kesä. Molemmat maksoivat muutamia euroja, verratuna "Buffeihin". 3. Raiskin hanskat. Alunperin olen hankkinut ne pyöräilyyn; hanskoissa on näppyläpinta ettei ote luista, mutta käytän myös juostessa. Pyöräilyyn pitäisi hankkia vedenpitävät hanskat. 4. H&M:n bonustrikoot. Jäin vahingossa pois housukuvasta. Ostin koska onhan se nyt kiva että on jotain muutakin kuin mustaa jaloissa. 5. Lippis. Alunperin hankittu kesäksi suojaamaan päätä ja vähentämään siristyspäänsärkyjä, mutta lippishän on ihan mahtava asuste sateella. Inhoan sadetta naamalla. Huppu + lippis niin ei haittaa yhtään mennä sateella lenkille. 6. Kompressiosäärystimet. Pitihän niitä kokeilla kun halvalla sai. Ei juuri käytössä. 7. H&M:n hiuspantoja. Mikään ei ole niin häiritsevää kuin kokoajan naamalle tulevat hiukset. Metsästin kauan hiuspantoja joissa olisi jotenkin ajateltu sitä että panta ei liukuisi hiusten mukana. Näissä hiuspannoissa on silikonia sisäpinnassa, joka auttaa jonkin verran, mutta välillä liukuu silti. Parempi kiinnittä pinneillä, mutta pinnit on aina hukassa ja loppu. 8. SpiBelt. Oli hulluilla päivillä kohtuuhintaan. Hankittu kesäksi, kun vaatteet vähenee eikä välttämättä ole muita taskuja. 9. Asicsin heijastinliivi. Olen käyttänyt pimeinä hetkinä. 10&11. Catmandoon panta & Haltin pipo. Paljon enemmän on ollut käyttöä pannalle, kun korvat ja otsa on suojattu mutta pää ei silti ylikuumene kun pääsee tuulettumaan. Alunperin taas pyöräilyyn hankittu, kun pipo on välillä vaikea mahduttaa kypärän alle, mutta todettu myös juoksussa oikein hyväksi. Alesta voisi bongailla näitäkin varastoon, nykyinen on kiskurihinnalla hankittu Prismasta. 12. ClasOhlsonin ja Stadiumin LED-käsivarsivalot. CO=punainen, Stadium=vihreä. Saa pimeällä itsensä vilkkumaan joulukuuseksi, tai "vasen/oikea" logiikalla. Tai sitten toisen voi pakottaa juoksukumppanin käyttöön. Näkyvyysfiili sisälläni on rakastunut näihin. (2.5 Silica-pusseja. Kännykkä on aina aika kostea kun se on SpiBeltissä tai taskussa, joten ajattelin testata kuinka hyvin kosteus imeytyy silicaan).

H. Kenkuleita.

H. Kengät, eli ne kaikista tärkeimmät. 1. Niken AirPegasukset vuosimallia 2006. Alkuperäiset lenkkarit. Nykyisellä mittapuulla painavat ja massiiviset klohmot (vaikka kengät on oikean kokoiset, on kenkä ulkopuolelta ihan järkyttävän iso). Jalkaterä kääntyy sisäänpäin kun näillä kävelee. Luin että vanhoista kengistä vaimennus ja kimmoisuus menee huonoksi ihan ajan vaikutuksesta, joten hankin uudet. Harkinnassa on näiden eliminointi kaatopaikalle. 2. Adidaksen Adizero Adios Boost 2. Ihan taivaallisen kevyet Pegasusten jälkeen. Tuli polvivaivoja, ajattelin että liian vähän vaimennusta. Siispä hankin kuvan kolmos-Niket. Nyt kun on vähän aikaa juossut, ei näilläkään enää tule mitään polviongelmia. Koska päällinen on oikeasti hengittävä ja ilmastointi toimii, on Adidakset varmasti enemmän käytössä kesällä. Paljon heijastavia pintoja. 3. Niken Air Zoom Fly 2. Enemmän vaimennusta ja näillä sainkin sitten juoksun aloitettua kunnolla. Ihan liian hiostavat kesää ajatellen, en ymmärrä materiaalivalintaa juoksukengässä. Ovat jo +5...+10 asteessa tuntuneet kuumilta ohuimmilla sukilla. Yyh. Ja ainoastaan se iltin keskellä oleva lenksu, mistä kengännauhat pujotetaan, on heijastava. Mutta saapahan sitten ominaisuuksissa mainita että "reflective details". 4. Ei kuvassa: Icebug Aurora Bugrip. Nastalliset juoksulenkkarit, ihan ehdottomat talvella kun maassa on jäätä. Ovat olleet jo tovin komerossa kesälomalla, joten en kaivanut niitä tähän.

Lämpö missä lienet?

Huhtikuun alusta on jäänyt edellinen päivitys luonnoksen tasolle. 

Summa summarun siltä päivitykseltä:

• Olen salaisesti ylpeä siitä että ollaan käyty lenkillä säässä kuin säässä. Satoi räntää tai ei. (Toim. huom. viime aikaisissa myrskytuulenpuuskasääolotiloissa ollaan kyllä siirretty lenkkipäivää, töihin/kotiin pyöräily kun on jo selviytymistaistelua)
• Lippis+hupullinen takki on hyvä kombo jos sataa, koska allekirjoittanut inhoaa sitä jos naamaan sataa, muuten sillä ei oikeastaan sitten olekaan mitään väliä.
• Heti kotiovesta hölkkäämään on huono idea, sydän ei pysy perässä ja jaloillakin menee liikaa aikaa ihmetellä että mitä tämä rasitus on, eli pysytään 5-10 minuutin alkukävelyissä.
• Alkoi työt, mikä jo itsessään kummasti vie tunteja päivästä, joten ei tule päiviteltyä täällä ja tätä blogia sitten niin aktiivisesti. Pitää kuitenkin yrittää, koska on kiva lukea jälkikäteen millaista joskus vuosi sitten on ollut.
•  Oli ollut joku hirveä juoksupäivä; massiivinen nälkä ja syke oli heti tapissa ja nälästä tuleva vatsalihasjumi ja kylkipistos ja jalat lyijyä ja... Mutta onneksi olen pyyhkinyt kokemuksen jo muististani.
• Kellojen siirtäminen on perseestä, koska heräämisen helppous korreloi niin voimakkaasti auringonvalon kanssa -> ihan tuskaa kun yhtäkkiä pitäisikin taas herätä vielä hämärän aikaan. Eikä kyllä ole vieläkään oikeastaan helpottanut, mutta katsotaan nyt jos tuo aurinko alkaisi paistaa aamuisinkin.

Ilta-aurinko, oi miksi et lämmitä minua?

 

Couch to 5K -ohjelmakin on nyt (ajallisesti) suoritettu. Viime viikko oli viikko 9. Viikko 8 mentiin vähän omilla systeemeillä kun ei yhtäjaksoinen juoksu inspiroinut, mutta muodon vuoksi tehtiin tuo viikko 9 nyt sitten just niinku pitäiskin, eli 30 minuuttia yhtäjaksoista hölkkää. Matkaa kertyi huikeat 3,61; 3,50 ja 3,63 km tuossa ajassa. Eli aika paljon matkaa siihen 5 kilometriin. Ja siitäpä puheen ollen, W8D3 taisi olla meidän ensimmäinen 5 kilometrin töpöttely. Aikaahan siinä suttaantui n. 45 minuuttia progressiivisesti hiipuvalla vauhdilla. 

Vihdoin vihreyttä!

Tällä viikolla tehdään vain 10 min juoksua + 3 min kävelyä intervalleja, yhteensä 40 min juoksua. Tänään itse asiassa tuon 40 min aikana yhteensä juostiin 5,17 km. Jokaisen 10 minuutin vauhti pysyi alle 8 min/km (tosin viimeisellä etapilla sain sen vedettyä alle 8 min vain 15 sekunnin loppukiihdytyksen ansiosta, miehellä painui siinä vaiheessa vauhti päälle 8 min/km:n). Olisi varmaan vielä viidennenkin 10 minuutin juoksun jaksanut. Kokeilin askeltiheyden kasvattamista ja nyt hölkkäys näyttää varmasti vähintäänkin huvittavalta, kun ottaa paljon lyhyitä askeleita. Vaikka juoksussa "optimitahti" olisi sen jonkun 180 bpm luokkaa, se ilmeisesti on kuitenkin vasta sitten kun nopeus kasvaa. Mutta kokeilin silti, ja tuntui kuitenkin jotenkin kulkevan vähän helpommin ja pystyi tosiaan pitämään vauhdin alle 8 min/km:n ilman että syke olisi noussut paljon yli 170:n ylämäissäkään (174, enkä hidastanut tahtia pienissä mäissä). 

Kevätpampuloita

Pitäisi tehdä kyllä niitä ~140-150 sykkeen pitkiä rauhallisia lenkkejäkin, mutta vaikea löytää innostusta siihen. Varsinkin kun kävellessä syke on max. 120-130. Hankin jo kävelysauvat kun kuulemma sauvakävelyllä saisi nostettua sykettä ilman että tarvitsee koko ajan hinkata kävelyn ja juoksun välillä, mutta toinen sauva oli viallinen ja palautin ja käytin rahat johonkin muuhun. Sauvakävelyyn on aika iso kynnys... Varsinkin kun se tuntuu aika vaikealta. Tein kyllä hölkkätöpöttelylenkin jossa mies käveli rauhallisesti ja minä töpöttelin 140-150 sykkeen rajoilla sellaista 11-12 min/km, mutta siinä vauhdissa on jo aika raskasta "hölkätä", kun nopeammin pääsisi kävelemällä.

Viikko 6 paketissa.

Viikon 6 päivä #1:

Lauantaina käytiin pitkähköllä kävelylenkillä (n. 9 km) ja reitti oli erittäin mäkinen ennen kuin palattiin normaalille joenvarsireitille. Nilkathan siitä alkoivat oirella. Tai ainakin vasen nilkka (tämä perinteinen vasemman jalan kirous). En tiedä vaikuttiko vielä kova kylmä tuuli lisäksi tuohon, ei välttämättä lahkeet suojanneet riittävän hyvin lyhyiden sukkien kanssa. No jonkinlaista särkyä ja vihlontaa jonka vuoksi en vielä maanantaina viitsinyt niitä rasittaa (lisäksi huono sää saattoi vaikuttaa asiaan), joten W6D1 siirrettiin tiistaille. 

W6D1: Lämmittelykävely, 5 min juoksua, 3 min kävelyä, 8 min juoksua, 3 min kävelyä, 5 min juoksua.

Perjantain 20 minuutin hölkästä tuntui olevan jo ikuisuus. Lauantaina olisi voinut mennä vaikka heti tälle lenkille ja vetää sprintteinä 5 minuutin pätkät kun nehän on niin helppoja, tai siltä siis ainakin tuntui. Tiistaina oli jo vähemmän optimistinen tunne. Ensimmäinen 5 min pätkä mentiin kyllä selvästi reippaampaa kuin perjantain jolkottelu, keskivauhti oli 7:12 min/km. 8 min pätkällä piti ottaa vähän hitaampaa, 7:53 min/km. Viimeinen 5 min oli sitten se hitain, 8:08 min/km. Ongelmana syke jälleen kerran (max 184, ka 171-176-175). Viimeinen 5 min oli loivasti ylämäkeä/tasaista koko matkan, joten yksinkertaisesti sydänindikaattori käski hidastamaan.

Viikon 6 päivä #2: 

Koska lauantaina pitää lähteä kotiseuduilla käymään, piti lähteä lenkille kahtena päivänä peräkkäin.

W6D2: Lämmittele, 10 min juoksua, 3 min kävelyä, 10 min juoksua.

Tarkoitus oli edellisen päivän tuntemuksien perusteella ottaa taas vähän rauhallisemmin. No, keskinopeus ensimmäiselle 10 minuutille 7:42. Seuraava 10 min oli 8:07. Keskisykkeet 171/177 maksimi 179/183. Eli taas mentiin epämukavuusalueille. 

Viikon 6 päivä #3:

W6D3: Lämmittele, juokse 25 minuuttia.

Koska yli 180 sykkeillä on epämukava olo, päätin että hidastan tällä lenkillä aina, jos syke alkaa kohota yli 175:n. Eli käytännössä pidin tuota rajana ja jos syke oli 170-173 ja nousemassa/edessä pientäkin ylämäkeä, hidastin. Sellaista hidasta töpöttelyä, mutta pysyi kuitenkin alle 9 min/km vauhti. Kierrettiin lenkkiä toiseen suuntaan, mikä hieman myös helpotti. Yhteensä kolme kertaa kävelin muutamia metrejä että pääsin ohi pienistä mäistä nostamatta sykettä. Pahin oli aika jyrkkä nousu rautatiesillalle. Keskivauhti ensimmäisellä puolikkaalla 8:31 ja sykekeskiarvo 166 (max. 173, enemmän loivaa alamäkeä) ja toisella 8:45/173(178). Kellossa olin ohjelmoinut juoksuohjelman, joten sykehälytyksiä ei tullut, ja syke välillä hetkellisesti karkasi hieman yli 175:n. 

Verrattuna viikontakaiseen 20 min juoksuun keskisyke ei nyt itse asiassa ollut merkittävästi pienempi (silloin 165&177 keskiarvot 10 minuutin puolikkaille), ainoastaan toisella puolikkaalla oli tänään pienempi keskiarvosyke (173 vs. 177). Ja vauhti siis putosi n. 1 min/km. Ehkä se suurin ero olikin siinä, että kertaakaan ei noussut yli 180:n syke eikä sen takia syke tuntunut ihan älyttömän pahalta. Hengästyminen oli aika kevyttä ja tuntui että esimerkiksi heti kun vaihtoi kävelyyn pystyi puhumaan ihan normaalisti eikä tarvinnut odottaa että hengitys tasaantuu. Sen takia (siis kun tuntui ihan hyvältä) hölkättiinkin samoissa sykerajoissa pätkissä kotiin asti. Yhteensä tulikin sitten n. 4 km hölkättyä - vähän alle kolme kilometriä varsinaisen 25 minuutin aikana ja vähän päälle kilometri vielä kotimatkalla. 

~~~~~~~

Ihan positiivinen tunne jäi tuosta sykkeen rajoittamista. Garmin Connect kuitenkin sanoi rasituksen tasoksi "overreaching" (toisaalta minulla ei ole mitään hajua maksimisykkeistä, olen vain koittanut arvata jotain, joten voi olla että maksimisykeasetus on vähän liian matala). Tiedän, että syke on vieläkin ihan liian korkea ja että suurimman osan harjoituksista pitäisi tapahtua varmaan n. 20 bpm alemmalla tasolla, mutta näin alkuun tuntui tuokin ihan kivalta että sai pidettyä sen "kurissa" vaikka silti hölkkäsi 99.9% ajasta. Ehkä ensi viikolla koitan ensimmäisenä päivänä pitää sykkeen alle 170. Ensi viikko on tuota 25 minuutin toistoa, ja itse asiassa sykettä kytätessä ei mieti kuinka kauan vielä pitäisi jaksaa, ei tule vilkuiltua kelloa. En tiedä pitäisikö tässä varhaiskeski-ikäistyä ja alkaa harrastaa sauvakävelyä, kun kävelylenkeillä on vaikea pitää sykettä tasaisesti koholla ilman että säärissä alkaa tuntua pahalta sellainen pitkäkestoinen "pikakävely". 

Katselin viime syksyltä/talvelta Polarilla mitattuja lenkkejä. En tiedä kuinka suuri ero eri valmistajien sykevöissä voi olla lukemien suhteen (toivottavasti ei suuri), mutta tuolloin maksimisykkeet on olleet jopa 190-200. Esimerkiksi 9.12.2014 kun hölkkäsin sen ~1,5 km sain kävelemällä sykkeen 150 nurkille. Heti kun olen lähtenyt hölkkäämään on syke noussut 180 ja sen jälkeen se on vaihdellut välillä 180-200. Olin muuten aika hengästynyt silloin, mutta tuolla juoksulla ei ollutkaan mitään muta funktiota kuin että "kuinka kauas jaksan juosta jos vain sinnittelen". Tuolloin vauhti ei ollut yhtä hyvä kuin nyt - tuskastelin että en pääse siihen alle 9 min/km keskiarvoon edes, mutta en tarkasti kuitenkaan halua vauhtia tutkia, kun kännykän gps on ollut niin epäluotettava että vauhti on vähän mitä sattuu yksittäisissä pisteissä. Näillä lenkeillä ei minulla toistaiseksi ole mennyt syke yli 185:n, ja kävellessä vasta suht jyrkällä ylämäellä nousee syke 155:een, eli ehkä jotain edistystä on kuitenkin tapahtunut? Ei se kuitenkaan sitä selitä, että nyt tuo 184 tuntuu kauhean epämiellyttävältä ja tuolloin on ollut paljon korkeampi syke, eli voiko näihin lukemiin ollenkaan luottaa. Vai voiko se sitten vaikuttaa, että nyt kun en niin paljon hengästy, tuntuu korkea syke selvemmin?

Rytmihäiriöitä on levossa koko ajan vaikka muille jakaa, toivon että töihin meno lievittää vähän stressiä. T: etukäteenjännittäjä

Käännekohta, I can do this!

Viikko 5: juokse 20 minuuttia. Done! Tuo on se etappi, minkä onnistumisen jälkeen ei osaa kuvitellakaan, että mikään muu päivä viikoilla 6-9 voisi epäonnistua (puun koputtelua tähän väliin?). Tämän onnistumisen hurmoksessa vielä tulee mieleen että ensi viikon ensimmäiset harjoitukset voikin tehdä vähän nopeammalla juoksutahdilla, kun ei tarvitse juosta kuin 5+8+5 min pätkissä. 

Ihmeellisintä tässä on kyllä se, että kun miettii mistä-mihin juoksi, ei olisi viisi viikkoa sitten voinut kuvitellakaan, että se onnistuisi. Kaiken kaikkiaan oli tietysti hitaampi juoksuvauhti kuin edellisellä kerralla joten matkaa kertyi n. 2,45 km. Mutta jos toissapäivänä juhlin jaksaneeni hieman yli kilometrin juosta putkeen, niin onhan tuo vielä siitä huimasti enemmän! 

Ihan mikään supermiellyttävä juoksu ei kyllä ollut, kun oli tosiaan aika kylmä lähteä liikkeelle. Ei ihan niin kylmä kuin mitä aiemmin luvattiin, mutta ihan riittävän hyisevä silti. Vaatetus oli kuitenkin ihan ok, ei tullut ylikuumenemista sen jälkeen kun jäähorkasta lämpeni. Auringonpimennyksen aikaan juostiin, pilvinen taivas oli mutta kyllä silti valosta huomasi, että ei ole normaali päivänvalo. Oli sellainen kiva vähän erilainen tunnelma. Tuon kummemmin en oikeastaan ole ennenkään auringonpimennyksiä noteerannut, kun en ole minkään suojalasin läpi päässyt aurinkoa tuijottelemaan.

Käytiin pyörillä kaupassa ennen lenkkiä, kun ei ollut oikeastaan enää yhtään mitään syötävää (aamupalaksi oli yksi pieni itsetehty sämpylä avokadolla ja kurkulla, veden kera). Siksi vähän huolestuttikin miten lenkki menee, kun oli jo nälkä mutten uskaltanut syödä kuin puolikkaan banaanin juuri vähän ennen lähtöä. Niin ja sekin huolestutti, että ostettiin juhlintaherkut jo etukäteen! Mutta ei oltu jinxed. :) 

Mutta vaikuttaa siltä, että kylkipistos ilmeisesti tavallaan laukesi hieman tuolla edellisellä lenkillä, koska nyt sitä ei tullut heti kun lähti liikkeelle (tai sitten pienellä pyörälenkillä oli jotain tekemistä asian kanssa). Aina välillä pisti hieman, mutta ei niin voimakkaasti ja helpotti aina suht nopeasti. Taaskaan lopussa ei ollut pistojen kanssa mitään ongelmia, vaan lähinnä sykkeen/yleisen jaksamisen kanssa. Ei kuitenkaan happi loppunut kesken vaikka lopussa olikin pari ylämäkeä jotka olisin mieluusti sijoittanut lenkin alkupäähän. On kyllä positiivista, että hapenottokyky tosiaan kehittyy huimaa vauhtia verrattuna lihaskuntoon, eli ei tule sitä oloa että pakko pysähtyä kun on liian hengästynyt, vaikka jaloissa ei tuntuisi miltään. 

Epäruokablogikuva, ts. realistilautanen.

Lenkin jälkeen käytiin sitten kaupungilla hakemassa minulle takki ja miehellä juoksupaitoja Stadiumin synttäritarjouksista. Tuli sitten syötyä puoliksi Arnoldsin spinny-kuppi, ei voi mitään, hyvää se on. Kotona tehtiin ruokaa: lohta Lidlistä, kvinoaa ja fenkoli-appelsiini-vesikrassi-rucola-"salaattia". Ihan hyvää! 

Kilometri!

Viikko 5, päivä 2: Alkulämmittelykävely -> 8 minuuttia juoksua, 5 minuuttia kävelyä, 8 minuuttia juoksua -> kävely kotiin.

Hah! Juostiin kilometri ensimmäisen 8 minuutin aikana. Vähän päällekin! Keskivauhti ensimmäisellä 8 minuutin pätkällä oli 7:40. Toinen 8 minuuttia meni vähän hitaammin (8:15 min/km; 0.97 km). En muista milloin viimeksi olisin juossut kilometrin? Tai no vastaus on, että en ole peruskoulun jälkeen juossut. Hölkkäys on hidasta juoksemista, mutta juoksemista kuitenkin.

Eihän se mitenkään erityisen paha rasti ollut, vaikka hölkätessä ehkä vähän usko olikin koetuksella. Päätin että en vilkuile kuinka paljon on jäljellä, kelloa vilkaisin vasta sitten kun tiesin sijainnista, että ei voi olla enää paljon aikaa jäljellä. Ja molemmilla kerroilla olikin ehkä korkeintaan n. minuutti jäljellä, ja siinä vaiheessa ajatteleekin jo, että kyllä sen nyt vielä jaksaa loppuun asti. Aiemmin huomasin, että kun kelloa vilkuili enemmän, aika tuntui menevän hitaammin, sellainen vähän negatiivinen psyykkaus, "aargh ei vielä edes puoliväli". 

Vanha rasittava sukulaiseni kylkipistos tuli lenkille mukaan taas heti kun lähti kävelemään. Mutta sitten tapahtuikin joku maailman viidestoista ihme parin minuutin hölkkäyksen jälkeen, ja se katosi. Oli ihan älyttömän ihmeellistä hölkätä niin, että ei ollut merkkiäkään kylkipistosta. Suorastaan maaginen olotila. En uskaltanut puhua pukahtaa asiasta, kun pelkäsin että se tulisi heti takaisin. Hieman taas alkoikin taas pistää siinä vaiheessa kun hidastettiin välikävelyyn, mutta ei mitenkään erityisesti äitynyt toisenkaan 8 minuuttisen aikana. En itse asiassa muista enää, pistikö silloin vai ei, kun siinä vaiheessa alkoi olla vähän muitakin tuntemuksia tuskastumisen aiheena. 

Nyt voinkin perjantain juoksun vetää alusta loppuun ihan vaan sen uskon ja toivon voimalla, että pistos voi kadota jossain vaiheessa kunhan vain menee eteenpäin... 

C25K W5 D1 ja krooninen kylkipisto

Höh. Olipa edellisessä kännykällä kirjoitetussa postauksessa paljon kirotusvirheitä. En varmaankaan huomannut kaikkia, kun en nyt jaksanut tarkistaa kuin alun uudestaan.

Enää loppukävely jäljellä. 

Viikko 5 päivä 1, sekin meni! Kolme 5 minuutin juoksupätkää ja välissä 3 minuutin kävely. Tällä kertaa onnistui kännykälläkin hakea gps, eikä tuloksissa juurikaan ole eroa etäisyyden/vauhdin suhteen. Edelleen on kyllä kivaa että ranne piipittää ja värisee ja yhdellä vilkaisulla näkee mitä nyt haluaakaan nähdä. Eikä ole kuulokkeiden johtoa joka pomppii ja vetää kuuloketta korvasta, vaikka kyllä senkin sai aseteltua ainakin takin kanssa niin, ettei johto valunut ja vetänyt alaspäin. Kännykkä sai nyt olla omissa oloissaan sivupersetaskussa, jossa se ei hölskynyt tai muutenkaan muistuttanut olemassaolostaan.


Ollaan kyllä huonoja hidastamaan. Juoksupätkillä keskivauhti oli 7:36, 7:26 ja 7:43 min/km. Aina jossain kohtaa koitan sanoa että voisi hidastaa, mutta sitten se hitaampi vauhti tuntuu jopa raskaammalta ja ilmeisesti itsestään nopeutuu takaisin. Vauhtia tarkastellessa ei mitään hidastumista ole havaittavissa 5 min jaksojen lopussa, vain ylämäissä vauhti laskee, ja tietysti alamäissä hieman nousee, vaikka koitankin pitää suhteellisen tasaisena vauhdin alamäissäkin.

Oli taas ihanan lämmintä (+10 °C) ja aurinkoista! Ei ollut kuin t-paita ja ohut pitkähihainen ja hihatkin käärin ylös ennen puoliväliä. Korviinkaan ei tullut mitään kylmää viimaa vaikka vähän tuulikin. Pitkät juoksutrikoot ja niiden päällä vielä juoksucaprit oli kuitenkin, ja kun sukan ja lahkeen välistä olisi pilkottanut ihoa, piti vielä tunkea tyylikkäät kompressiosäärystimet kaksinkerroin nilkkoihin (liian isot, niin ei ollut häiritsevän puristavat). Jos keskiviikkona on yhtä lämmin, voisi jopa jättää pois yhden housukerroksen.

Vähän kiukuttelin etukäteen, että ei pysty, kun tiesin että taas pistää kylkeen/vatsaan. Ja sieltähän se tuli heti kun lähti kävelemään. Joku krooninen palleapistos? Välillä helpottaa, välillä palaa takaisin lähtötasolle, ja tekee molempia sekä kävelyn että juoksun aikana. Syvään ja korostetusti sisään/ulos hengittäminen ehkä auttaa, mutta välillä tuntuu myös että pahentaa, kun hengittymiseen keskittymällä on vaikea pitää luonnollinen hengitysrytmi. Mutta kun noi sykkeetkin menee heti taivaisiin, niin pitäisi taas ottaa enemmän pidempiä rauhallisia kävelylenkkejä vaan ohjelmistoon. Ehkä se tehoaa vatsapistoksiinkin. Tai sitten pitää olla kokonaan 3-4 tuntia syömättä, nytkin syöminen myöhästyi niin että max. 2,5 tuntia siinä välissä oli. 

Teollisuusmaaseutumaisema.

Ei tämä viikon 5 alku pahalta etukäteenkään vaikuttanut. Kuten aiemminkin, lähinnä viimeisen 5 minuutin loppupuolilla tuntee kuinka syke nousee jo vähän liian lähelle maksimia, ja tuntee kuinka alkaa tulla liiallista hengästymistä. Mutta sitten se onkin jo ohi. Mielenkiintoista siis nähdä miltä 8 minuutin juoksupätkät tuntuvat. Ei silti ole kovin suuri epäusko sitäkään kohtaan, mutta tuo perjantain peikko... Perjantaina vielä kivasti ilmatkin kylmenevät, pilvistä on eli ei ollenkaan niin lämmintä. "No eipähän tule liian kuuma". 

Teletappikumpuja.

Viime aikoina on kyllä ollut kovin kova väsymys iltapäivällä ja iltaisin olen mennyt pari tuntia aikaisemmin nukkumaan. Kalpea kuin lakana olen, mutta toisaalta olen aina ollutkin. Mietin että saattaisi olla jotain raudanpuutostakin, ruokavaliosta on vähentynyt punainen liha ja ruisleipä merkittävästi, ja samalla lisääntynyt raudan imeytymistä haittaavat ruoka-aineet. Mutta voihan se olla vain kevätväsymystä ja sitä että noi juoksulenkitkin rasittaa aina vähän enemmän kuin edellisellä viikolla. Pitäisi varmaan käydä verenluovutuksessa, että saisi taas hemoglobiinit mitattua.  Toisaalta voin myös koittaa syödä edellisessä luovutuksessa saatuja rautapillereitä, nopeasti laskettuna en kuitenkaan saa 15 mg rautaa päivässä, vaikka banaaneja paljon popsinkin.

C25K W4D3. Uusi gps-kellohärpäke ja karttamadot.

Couch to 5K:n neljäs viikko suoritettu, check! Alusta asti pisti pallean seudulle enemmän tai vähemmän. Erilaisilla hengitystekniikoilla yritin pitää sitä kurissa. Olis ollut kyllä ihan kiva lenkki jos sitä ei olisi ollut. Ensimmäisen viiden minuutin viimeisellä minuutilla tuntui että olisi voinut juosta nopeamminkin. Viimeisellä 5 minuutin pätkällä toisaalta meinasi hengästyä liikaa ja kunto loppua kesken kun puolivälissä oli jyrkkä vaikkakin lyhyehkö ylämäki. Selvästi pitää ottaa pururadan ylämäki-alamäkiharjoittelu ohjelmaan jossain vaiheessa. 

Tallennettujen tietojen mukaan toissapäivään verrattuna pysyi vauhti aika nopeana loppuun asti ja kaikilla paitsi ensimmäisellä 3 minuutin juoksupätkällä mentiin aavistuksen verran nopeammin ja pidemmälle kuin keskiviikkona. Ensimmäinen 3 minuuttia saattoi olla hitaampi kun puolet siitä vedettiin pellon poikki (vilkkaasti liikennöityä oikoreittiä pitkin), ja muta oli märkää ja liukasta. Näytti petollisen kuivalta mutta eipä sitten ollutkaan. Viime kerralla toiset 3 ja 5 minuuttia olivat lyhyempiä kuin ensimmäiset mutta nyt käytännössä sama matka, joten suurin ero D2 ja D3 välillä oli viimeisen 5 minuutin juoksun pituus/vauhti. Mutta nyt ei ollut kännykkädataa joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia, ja kaikki erot voivat mennä ihan mittavirheen piikkiin. Maanantaina sitten alkaa vko 5. Viikon päästä pitäisi juosta 20 minuuttia ilman taukoa, epäilen vahvasti! Ei tule menemään jos en saa kylkipistosta aisoihin. 

RunDoublessa W4D2:n juoksu-/kävelypätkät ja Garmin Connectin W4D3 juoksu-/kävelypätkät.

Seuraavassa taas varustenörtteilyä: 

Sorruin ostamaan Gigantin viikkotarjouksesta Garminin Forerunner 610 gps-kellon sykevöineen, jonkinlainen speshöl edissön, eli vähän eri värinen ja ilmeisesti vähän päivitetty versio ettei olisi niitä pahimpia valuvikoja enää (jos noin pitkälle voi päätöksiä vetää). Mallihan on jo wanha (2011) mutta ilmeisesti pitää sen aikaa odottaa että hinta tippuu siedettävälle tasolle. Hyviä arvosteluja saanut aikoinaan, joskin myös paljon löytyi vikoja mitä voi tulla ja todennäköisesti tuleekin. Innolla odotan sitäkin. Not. Tähän mennessä toiminut suhteellisen ongelmitta, eli päivän. :D En ole ikinä osannut käyttää rannekelloja ja vaikka tuo ihan hyvin ranteessa pysyy eikä pyöri tai valu, ei muotoilu kuitenkaan ihan osu kohdilleen. Kenellä on putkenmuotoinen ranne? No joo. Mutta kun on tuollainen vanhempi hifistelymalli niin asetuksia on jopa minulle toistaiseksi ihan riittävästi. Jostain syystä tuntuu että yksinkertaisilta vaikuttavat ominaisuudet tulevat vasta kalliimmissa malleissa ja samalla tulee kamala kasa ylimääräistä paskaa, jolla ei tee mitään. 

Kuten tekstin alusta käy ilmi, neljännen viikon viimeinen harjoitus tuli tehtyä Garmin-varustautuneena. Oli tarkoitus verrata kännykän RunDouble-sovelluksen dataan mutta enpä sitten ulkona saanutkaan kännykästä gepsiä päälle (eräs aiemmin asennettu profiilisovellus oli susi) ja akkukin oli tyhjentynyt huonolle hapelle, niin eipä sitten tällä kertaa onnistunut. Kannattaa tarkistaa että laturin toinen pää on jossain virtalähteessä kiinni jos haluaa kännykkää ladata. 

Kelloon sai helposti tehtyä Garmin Connectissa intervalliohjelman ja lähetettyä sen kelloon tuosta noin vaan. Jesh! Ei tuo kellon kosketusnäyttö mikään maailman hirvein ole käyttää, kun tietää millä periaatteella se toimii, mutta ohjelman luominen oli kuitenkin tietokoneella huomattavasti miellyttävämpää. Eilen illalla käytiin gps-satelliitit hakemassa kelloihin (miehelle toki myös sama hankinta) ja tänään sitten lenkille lähtiessä löytyi vähän nopeammin signaali. Pitää silti mennä sisäpihalta avoimelle parkkipaikalle että jotain tapahtuu, ja nämä ympäröivät talot ovat kuitenkin vain 2-kerroksisia, että hyvät gps-yhteydet täällä päin. Mutta siitä sitten vain harjoitus käyntiin ja täytyy myöntää että oli kivaa että ranteesta näki kuinka paljon aikaa oli jäljellä, kun kännykän kanssa aina alkoi epäilyttää toimiiko sovellus oikein. Kello piipitti 5-4-3-2-1 intervallien vaihtumiskohdassa ja lisäksi värisi siinä 1/0 kohdalla. Toimi siis oikein hyvin C25K-ohjelman kanssa! Ja vaikea olla kuulematta kun toinen kello piipittää puoli sekuntia toisen jälkeen. Tein kelloon näytön jossa näkyi kuinka paljon nykyistä osuutta on ajallisesti jäljellä, kyseisellä osuudella kertynyt matka ja vauhti, ja vielä alimpana syke. Pitää miettä tarvitseeko tuota kertynyttä matkaa, ehkä edellisen osuuden matka olisi parempi, tai ihan joku muu kenttä.

Jälkikäteen dataa analysoidessa tuli Garmin Connectin ominaisuuksissa raja vastaan, kun splittejä ei voinut korostaa kartassa. Eihän tuollainen visualisointi sinänsä mitään tarkoita, mutta onhan ihan kivaa katsoa kuinka pitkä se väritetty mato on vaikka sen pätkän pituuden näkisikin siististä taulukosta. Niin ja korkeusdatassa oli jotain häikkää, liian tasaista menoa. http://gpspekka.kapsi.fi voi syöttää gpx-tiedoston josta korkeusdata korjataan, huvikseni latasin MapMyRuniin korjatun gpx:n ja korkeuskäyrä näyttikin jo oikealta. Ongelmana on vain enää se, että se käännetty gpx ei enää sisällä kaikkea dataa. Ei näillä korkeuseroilla varmaankaan massiivisia virheitä tule ilmoitettuun dataan. Sykkeet on vain tcx:ssä ja kierrostiedotkin kai katosi. 

Huvikseni muutenkin tutkin eri vaihtoehtoja datan käsittelyyn. Erityisesti tuo intervalli-/kierroskohtainen jaottelu ja datan katselu kartalla oli mielenkiinnon kohteena. Kierroskohtainen jaottelu löytyi näiltä ainakin (ts. osasivat tulkita Garminin datan joko tietokoneen kautta tai suoraan Garmin Connectista): MapMyRun (selaimessa), SportTracks (PC-softan ilmaisversio) ja Running Ahead -sivusto. En tarkkaan käynyt läpi kaikkia sovelluksia mitä joskus olen käyttänyt, MapMyRun (MMR) löytyi lähinnä kun siivosin sähköposteja. 

Running Ahead ei näyttänyt karttamatoa ja muutenkin hidas ja kankea(?) sivusto, tuskin tulee käytettyä. MMR ei tietenkään paljoa anna tehdä ilmaisversiossa, esim. sykkeet näkisi vain vuosimaksuja maksamalla. SportTracks-ohjelma sen sijaan on positiivinen yllätys. Käyttöliittymä on jostain vuosien takaa, mutta ei liian oksettava. Itseä kun ei toistaiseksi kiinnosta kuin karttamadot ja intervallien pituudet sekä sykkeet, ei ilmaisversiossa ole valittamista. Käsittääkseni ei ole ajallisesti rajoitettu versio. 

Loppujen lopuksi kuitenkin Garmin Connect varmaan ihan ok, katselen karttamatoja varmaan sitten SportTracksilla. Tallennettu reitti muuten näytti vähän paremmalta kuin kännykällä yleensä, en esimerkiksi mennyt pitkin peltoja (paitsi silloin kun menin). 

Jostain syystä Garmin Connectissa ei splitin valitseminen näy kartassa mitenkään, lisäksi kartassa (ei näy tässä) on merkitty vain joka toisen splitin alku. Saa kuitenkin korostettua useampia splittejä samanaikaisesti, jolloin kahden samanlaisen intervallin vertailu helpottuu.

MapMyRunissa kartassa valittu kierros näkyy kartassa eri värisenä. Syketiedot saa vain maksamalla MVP-jäsenyydestä.

Running Aheadin intervallit miellyttävän lukukelpoisessa taulukossa. Myöskään RA:ssa kartassa ei näy splittejä (eli karttamatoja)

SportTracks-sovelluksen ilmaisversion kartta ja splittitiedot. Kartta suuntanuolineen ja splitin korostuksineen on kiva (valittavana Google Mapsin satelliitti/katu/maastokartta, kuvassa "none"). Taulukkoa on vaikeampi nopeasti silmäillä, kun lukuja ei voi esittää epätarkemmassa muodossa.

Sohvalta 5k, viikko 4 päivä 1.

Oih! Eilen oli ensimmäinen kunnollinen aurinkoinen päivä pitkiin aikoihin (viime viikon torstain epämääräistä pyristelyä ei lasketa). Kävelyllä käytiin, matkaa tuli helposti yli 7 kilometriä, Runtastic ei tosin ollut mennyt päälle joten piti laskeskella matka google mapsista, jossa ei jostain syystä näy kaikkia kävelyteitä. Reitillä kävi myös ihana kuhina ihmisiä, sateisina arkipäivinä aamupäivästä ei juurikaan muita tule vastaan. :) 

Tänään oli sohvajuoksuohjelman neljäs viikko. Pessimistinä ohjelmoin kännykkään jo viikon #3½, koska tuntui että hyppäys 1,5 ja 3 min juoksupätkistä 3 min ja 5 min juoksupätkiin ei onnistuisi millään. Mutta sille ei ollutkaan tarvetta. Kokonaisuudessaan siis tänään oli 10 min kävelyä; {3 min hölkkää; 1½ min kävelyä, 5 min hölkkää, 2½ min kävelyä}x2 ja kävely kotiin. Yhteensä 16 min hölkkää, eikä edes ollut paha! Tietysti vauhti pidetään maltillisen hitaana että siihen kykenee, mutta ihan sama! Vauhtia voi harjoitella myöhemmin. Vähän alkoi kylkeen pistää ajoittain mutta sain pidettyä sen kurissa eikä tarvinnut sen takia pysähtyä. Polveen ei sattunut vieläkään, eikä oikeastaan muuallekaan. :) Edellisellä juoksukerralla hiersi kengät varvasta ja eilen kävelylläkin, mutta tänään ei onneksi sekään vaivannut. En tiedä auttoiko eri sukat. Nyt oli niin ohuet ja verkkoiset sukat mitä kaapista löytyi, mutta silti tuli kuuma ja lämpöä ulkona kuitenkin vain 6 astetta. Epäilyttää millainen lämpöhalvaus tulee lämpimämmillä keleillä.

Lenkin jälkeen kaivettiin pyörät varastosta ja nyt on taas sekin kulkuneuvo käytössä. Tuli mieleen että olisi kiva jos voisi olla se työntekijä joka on talviolosuhteiden ajan lomalla/virkavapaalla. Valitettavasti kun pitäisi kohta puoliin taas töihin raahautua, gradu on edelleen pahasti kesken mutta rahaakin tarvitsisi. Ja työmotivaatiota. Että sinne menee ne tulevan kesän kauniit päivät, sisätiloissa taas. Neljän aikaan on jo niin kylmä että tarvii pitkät kalsarit!

Pick your pain

XXL:ssä oli tarjouksessa Niken lenkkarit. Mallia ilmakiitokärpänen 2 (air zoom fly 2). Epäilytti vähän kun ei löytynyt kunnolla mitään kolmannen osapuolen analyysejä kengästä. Sekin informaatio mitä löysin oli vähän ristiriitaista. Niken sivuilla ei varsinaisesti pronaatiosta puhuta, mutta tietysti stability mainitaan. XXL:n myynnissä malli on ihan vain normaalipronaatiolle. Sivu jolta löytyi tieto, että on 8 mm droppi (eli vähän matalampi kanta suhteessa päkiään kuin "peruslenkkareissa"), oli maininta että olisivat stability-kengät siitä lievemmästä päästä, eli korjaavat mahdollisesti lievää ylipronaatiota. Suomessa ei kai kauheasti tuota stability-kenkätyyppiä tunneta? Tilasin kuitenkin testaukseen (koska saahan niistä kuitenkin rahansa takaisin ilman mitään kuluja) lähinnä hinnan ja mainoslauseen "vaimennus sopii kaikille juoksijoille ja juoksualustoille" vuoksi. Aina yhtä vakuuttavia noi "hei tää on muuten ihan kaikille sopiva!". (Lisäsi vähän sitä kokonaisepäilyksen määrää).

Sisällä kun testailin niin nehän tuntuivat ihan hyviltä jaloissa. Ei niin möhköfantit kuin nuo vanhat ja vaimennus tuntui olemassaolevalta ja miellyttävältä. Ainoa miinus oli taas hankaluudet oikean jalan kanssa. Nauhoitusta ei tässäkään kengässä voi viedä ylimpien reikien kautta, koska silloin kova reuna painaa nilkkaa vasten tietyssä kohtaa askelta. Siispä se vaikeuttaa pienemmän jalan kantapään lukitsemista paikoilleen. Onko se nyt niin mahdotonta tehdä sellaiset kengät, että niistä ylimmistä rei'istä voisi oikeasti nauhoittaa kenkänsä? Tuntuivat kuitenkin sitten niin hyviltä että uskaltauduin tekemään päivän C25K-lenkin niiden kanssa. Sama reitti, sama maasto, sama määrä hölkkää.

Eikä yhtään polvikipua.

?

Edellisenä (lepo)päivänä ja aamullakin oli sellaista epämääräistä, lievää "olen vieläkin olemassa" polvisärkytuntemusta niin, että mietin paheneeko se seuraavalla lenkillä vai pitäisikö pitääkin vielä yksi lepopäivä varmuuden vuoksi. Mutta ei. Ei mitään. En tiedä oliko vain hyvä päivä vai korjasiko uudet kengät oikeasti jotain.

Paitsi että kun yhden heikon lenkin vahvistaa, tuleekin seuraava esiin. Nyt sitten alkoi vähän särkeä säärestä. En ole kokenut penikkatautia, joten en tiedä onko se sitä vai vaan etusäären normaalia väsymistä jos ja kun askel jotenkin muuttui. Oikealle jalalle tuntuisi olevan ihan sama miten mennään, jotain satunnaisia vihlaisuja milloin mistäkin paikasta, mutta ei tule mitään kipupisteitä. Jostain siis luin osuvan kommentin jonka joku sanoi omasta tilanteesta, joka vapaasti kääntäen meni siis niin, että ilmeisesti hänen pitää valita mikä eri kivuista on mukavin, jos haluaa jatkaa juoksua terveysongelmista huolimatta.

Eli en tiedä vielä onko tuo uusi kenkä nyt ojasta allikkoon vai ojasta... polulle? Saapi nähdä.

Stability-kengät sinänsä on ihan mielenkiintoinen juttu, kun kaikki testit ja ohjeet missä jalkapohjan muodon/jalkaholvin korkeuden perusteella suositellaan kenkätyyppejä, suosittelevat stability-kenkiä minulle. Lähinnä siis siksi, että ei ole mikään kauhean korkea jalkaholvi vaikka ei ihan lättä olekaan. Olen miettinyt onko siinä mitään perää, kun toisaalta olen asiaa tutkineena saanut sellaisen mielikuvan, että se on vähän hevonpuppua pronaatioon liittyen. Ja onhan se niin, että oikeasti oman pronaation pitäisi jonkun analysoida omasta juoksuaskeleesta. Toisaalta, ehkä tuo jalkapohjajuttu perustuu siihen että on tilastollisesti tai jotenkin muuten huomattu, että X-tyyppiselle jalalle sopii todennäköisesti X-tyyppinen kenkä? Ehkä nyt siis omassa tapauksessani joudun sanomaan, että ehkä siinä saattaa olla jotain perää.