C25K:n viikko 2 on takana. Tuntuu että sitä on tehnyt jo ikuisuuden, viime maanantaikin tuntuu niin kaukaiselta Mutta tasaisen +0...+3 -lämpötilan ansiosta jalkakäytävät ja kävelytietkin ovat sulaneet lumesta ja jäästä tehokkaasti. Sitten kun vielä sulisi pururadat ja muut metsäkuntoilureitit, ei olisi mitään valittamista. Asfaltti ja etenkin hiekoista putsattu asfaltti on kuitenkin selvä kevään merkki!
Tuolla vaan sattui olemaan sellainen huono puoli, että asfalttihan on aika kovaa. Ja kun vaihtoi hyvin vaimennetut Icebugit vähän vähemmän vaimennettuihin juoksukenkiin, ei syksyllä vammautunut polvi sitten tykännytkään. Masennuin ja kiukuttelin jo, että en taaskaan päässyt alkua pidemmälle, kun oireilu alkoi viikon 2 alussa eli viime maanantaina (saattoi jotain olla jo lauantainakin, kun tehtiin 1. viikon 3. päivä samalla reitillä). Masennusta lisäsi myös se, että miehen vasen penikka oireili myös joten mieliala oli kaiken puolin paska. Korjausliikkeenä oli vähentää pidempiä kävelylenkkejä toistaiseksi (kaupassa kuitenkin ollaan vielä kävellen käyty), ja vaihtaa pehmeämpään alustaan + vaimennetumpaan kenkään.
Viikon 2 toisen harjoituksen tein Icebugeissa ja märällä ja hyvin pehmeällä hiekka/soratiellä. Mieltä hieman huojensi se, että pehmeät kengät + alusta auttoivat siihen että polven kipuilu ei tuntunut pahentuvan lenkin aikana, eli ei tullut mitään ylimääräistä rasitusta vanhan rasituksen päälle. Kolmantena päivänä (kun tuli todettua, että tuo hiekkatiereitti oli jo ihan täysin sula) vaihdoin sitten vanhoihin Niken lenkkareihin mallia sohva (AirPegasus vm. 2006, hyvin erilaiset verrattuna nykyisiin AirPegasuksiin nro 31, kun olen kaupassa ja netissä niitä uusia Pegasuksia nähnyt). Ihan liian leveä/ulkopuolelta iso kenkä minulle, kun tuntuvat ihan älyttömän kömpelöiltä ja siltä ettei yhtään hahmota missä joku kengän reuna menee suhteessa omaan jalkaterään. Yök!
Lisäksi jotenkin tuntuu tai näyttää, että noissa kyseisissä kengissä jalkaterä tekee sellaisen heilahduskaaren askeleen aikana, että loppuvaiheessa jalkaterä kääntyy sisäänpäin. En tiedä onko se vaan sitä, että ne ovat niin leveät räpylät jolloin korostuu se liikerata, vai se että ne jotenkin väärin ohjaa tai tukee tai on tukematta jalkaterää. Tuo tapahtuu etenkin pienemmällä jalalla. Mutta samaa en näe muilla kengillä (ts. oma huoli siitä, että edelleen kääntyy jalkaterä sisäänpäin niinkuin lapsenakin, on ilmeisesti noiden vanhojen lenkkareiden syytä). Enpä sitten tiedä haittaako tuo, eli onko se vain kosmeettinen seikka johon tulee kiinnitettyä huomiota kun muutenkin inhoaa niitä kenkiä, mutta ei oikein olisi varaa ostaa mitään parempiakaan.
Koska olen välineurheilija, ja olen optimistinen sen suhteen että takatalvi ei iske (hah!), aloin jo miettiä kesävarustusta. Tähän vaikutti myös se, että vielä ei ole tullut etenkään lämpimien kelien tavaraa kauppoihin ja jonkin verran on vielä edellisen kesäsesongin jämiä alennuksessa. Ehkä kyse on myös jo haaveilusta, kun aurinkoon olisi ihan kiva tutustua pitkästä aikaa. Netistä kun etukäteen katseli naisten shortsitarjontaa, tuli jo vähän toivoton olo. Vaihtoehtoina tuntuisi olevan joko 3/4 caprit, vähän boksereita pidemmät trikooshortsit, tai kokopitkät housut (ja ainoastaan piukoissa trikoohousuissa on jotain värivaihtoehtoja). Mies teki hauskan huomion Stadiumin mainoslehdestä; naisten trikoot oli kuvassa pääasiassa takasivusta esiteltynä (eli "tällainen perse näissä on") ja miesten trikoot oli ihan vaan suoraan edestä. Näyttäähän ne mikoshortsit ihan hyvältä sen ruskettuneen, öljytyn, pitkäsäärisen atleettimallin päällä, ja kaikkien muidenkin treenanneiden normaali-ihmisten päällä, mutta omat sääret ei ihan taivu siihen muottiin. Karu todellisuus kun on täysin valkoiset, untuvakarvan peitossa olevat lihaksettomat ja selluliittiset reidet ja etenkin polvet, siitä ei pääse yli eikä ympäri. :) Ja jos shortsissa on vähänkin liian tiukka lahje, tulee lahkeen ja reiden rajalle sellainen nätti makkara. Nice!
Kävin päänsisäisen väittelyn asiasta itseni kanssa. Vähän tähän malliin: Käytän materiaalista ja mallista riippuen joko kokoa 36 tai 38. Samoja pöksyjä tehdään paljon isommillekin, eli onko ne koon 46 mikroshortsit sallittu vain joillekin dopingbodareille joilla on megareidet? Ehkä. Kun eihän se isompi koko tarkoita sitä että on yhtä kamalat läskipolvet kuin minulla. Toisaalta olisin pilaamassa esteetikkojen lenkkipolkuja vain aika lyhyitä aikoja, ja erakkona tuttuihin törmääminen on aika epätodennäköistä, joten mitä väliä sillä on mitä joku tuntematon ajattelee allekirjoittaneen raajoista. Ellei sitten vastaan tule ehdottomia muotipoliiseja jotka antavat verbaalista palautetta tuntemattomille. Siitä saattaisi tulla paha mieli. Toisaalta oikeasti lämpimiä päiviä kesällä on tunnetusti alle 10, joten tarvitsenko ihan lyhyitä shortseja? No olis ihan kiva yrittää ruskettua vähän jaloistakin. Toisaalta en rusketu yhtään ikinä kuitenkaan vaikka kuinka yrittäisin, ja näytän vielä valkoisemmalta, kun vierellä kulkee mies joka ruskettuu jo siitä, että katsoo Forecan sivuilta että ulkona paistaa aurinko. Ja toisaalta lyhyemmät shortsit voi esim. pyörälenkeillä olla ihan kivat, eikä kukaan silloin varsinkaan ehdi näkemään liian tarkkoja yksityiskohtia, jos tarpeeksi nopeasti menee. Viimeisenä oljenkortena oli se, että voipa niillä sitten ainakin sisällä treenata ettei tule liian kuuma.
Lopputulema oli, että löysin alennuksesta alle 7 eurolla vähän polvien yläpuolelle nousevat "polvipituiset" shortsit (ehkä epäimartelevin malli minulle, ne ihan lyhyetkin on paremmat kun lahje loppuu neutraalimmassa kohdassa - ehkä noita pitääkin lyhentää? :O) joissa oli vetoketjullinen ja kuulokereiällinen tasku puhelimelle. Tosi hyvä kesäksi kun ei ole muuten taskuja! Ja kaupan päälle ostin sellaiset lyhyet mikroshortsit, koska most of all haluan tietysti haistattaa pitkät niille, joita mahdollisesti häiritsee se, että joku kehtaa käyttää sellaisia vaikka on rumat jalat. Lisäksi olen saanut siedätyshoitoa tai itsetunnon kohotusta siitä, että pitkät juoksutrikoot on jo ihonmyötäiset, ja niilläkin olen ulos kehdannut.
Toi viimeisin ehkä onkin se koko jutun pointti. Liikunta ja sanoisin että etenkin eri urheiluvaatteet (koska ulkonäköä satunnainen kuntoilu ei ole muuttanut mitenkään) ja lisäksi tietysti miehen lempivastaus "mitä sitten?" ovat jotenkin nostaneet itsetuntoa tai ehkä enemmänkin tehnyt välinpitämättömämmäksi siihen mitä joku ajattelee. En tiedä onko se eri vai sama asia. Voi itelleenkin jo tokaista että "No mitä sitte?!" jos jossain vaiheessa vahingossa miettii mitä muut miettii.
Lopputulemana oli myös muuten se, että piti sitten hairahtua pitkästä aikaa McDonaldsiin kun odotettiin bussia. Siitä kehittyikin joku pieni sappikohtaus, joka illan mittaan paheni ja paheni, mutta siinä 2-3 aikaan aamuyöstä alkoi helpottaa ja sain puoli neljältä jo nukuttuakin. Mietin jo pitäiskö lähteä päivystykseen, mutta siihen on aika suuri kynnys kun on lauantain ja sunnuntain välinen yö eikä ole omaa autoa, ja kun ei ole ikinä käynyt missään päivystyksessä niin ei hajuakaan miten pitäisi toimia. Ja tietysti sekin nostaa kynnystä, kun lukee netistä että kipu voi pahimmillaan olla niin paha että sen takia oksentaa, tai että se on pahempi kuin synnytyskipu. No, jossain vaiheessa oli vähän yökköolo mutta ei sellainen että olisin käynyt pöntöllä yökkimässä, ja kun en ole synnyttänyt niin kuvittelisin että synnytyskipu ilman puudutuksia on jotain mihin kuolisin ja menettäisin tajuntani, joten ei kai se niin paha sitten voinut olla. Mistä sitä edes pitäisi tietää kuinka suuri kipukynnys on suhteessa muihin jos puhutaan kropan sisällä tuntuvista kiputiloista?
Ehkä nykyinen salaattipainotteinen(?) ruokavalio on jotenkin sitten yliherkistänyt suolan, rasvan ja sokerin yhdistelmälle. Oli kyllä ihan hyvä, tuore hampurilainen, että ei siitä valittamista! Syytän ranskalaisia, en edes tykkää niistä, ja kokiksesta jää aina yli puolet juomatta.
No nyt kun olen tätä tässä aikani tätä tekstiä auki pitänyt, tuli tehtyä jo viikon 3 ensimmäinen päivä. 90 sekuntia hölkkää + kävelyä, 3 min hölkkää + kävelyä, 90 sek hölkkää + kävelyä, 3 min hölkkää + kävelyä. (Ja 10-15 min kävelyä alussa ja lopussa että hiekkatielle pääsi). Meni ihan hienosti! Tosin viimeinen 3 min hölkkä oli aika raskas, mutta ei mikään toivoton. Eli taas oikein sopiva rasitustaso.
Lenkkien jälkeen olen alkanut tehdä pientä käsipainotreeniä, lenkki on siihen hyvä alkulämmittely ja toisaalta on jo valmiiksi siinä kuntoilumoodissa ja tuntuu järkevältä tehdä juoksu+kädet yhtenä sessiona kuin sitten myöhemmin illalla tehdä erikseen käsijuttuja. Plus nyt kun teen Youtubesta haettujen videoiden mukaan, ei voi tehdä sitä treeniä Masterchefin aikana. Kuulostaa taas kauheen aktiiviselta, mutta todellisuudessa teen käsijuttuja vain sen takia, että niskat on niin jumissa että ne kramppaa jos jotain kurottelee vähänkin huonossa asennossa. Mitään käsilihaksia ei ole, niin harjoitukset alkaa tuntua raskailta jo ihan pelkillä tangoillakin. Vähän hankalalta tuntuu kun toisaalta hauisjuttuihin pitäisi vaihtaa lennossa isommat painot että tuntuisi yhtään missään. Pitää venkslata edestakaisin. Vaikka tuollainen setti missä voi vaihdella painoja on hyvä, pitäisi joko olla samanlainen setti tai sitten vain hankkia lisäksi jotkut 2 kg ja 5 kg käsipainot, joilla olisi helpompi tehdä kehon/vyötärön lähellä tapahtuvia juttuja jos ja kun ois lyhyemmät. Mulle on ihan sama tapahtuuko mitään lihaskehitystä sinänsä, ja allit varmasti pysyy alleina, mutta kyllä tuo treeni tuntuisi auttavan hartioiden jumitukseen positiivisesti, ei satu enää niin paljoa jos repussa on pari kiloa painoa.
Lopputulema oli, että löysin alennuksesta alle 7 eurolla vähän polvien yläpuolelle nousevat "polvipituiset" shortsit (ehkä epäimartelevin malli minulle, ne ihan lyhyetkin on paremmat kun lahje loppuu neutraalimmassa kohdassa - ehkä noita pitääkin lyhentää? :O) joissa oli vetoketjullinen ja kuulokereiällinen tasku puhelimelle. Tosi hyvä kesäksi kun ei ole muuten taskuja! Ja kaupan päälle ostin sellaiset lyhyet mikroshortsit, koska most of all haluan tietysti haistattaa pitkät niille, joita mahdollisesti häiritsee se, että joku kehtaa käyttää sellaisia vaikka on rumat jalat. Lisäksi olen saanut siedätyshoitoa tai itsetunnon kohotusta siitä, että pitkät juoksutrikoot on jo ihonmyötäiset, ja niilläkin olen ulos kehdannut.
Toi viimeisin ehkä onkin se koko jutun pointti. Liikunta ja sanoisin että etenkin eri urheiluvaatteet (koska ulkonäköä satunnainen kuntoilu ei ole muuttanut mitenkään) ja lisäksi tietysti miehen lempivastaus "mitä sitten?" ovat jotenkin nostaneet itsetuntoa tai ehkä enemmänkin tehnyt välinpitämättömämmäksi siihen mitä joku ajattelee. En tiedä onko se eri vai sama asia. Voi itelleenkin jo tokaista että "No mitä sitte?!" jos jossain vaiheessa vahingossa miettii mitä muut miettii.
Lopputulemana oli myös muuten se, että piti sitten hairahtua pitkästä aikaa McDonaldsiin kun odotettiin bussia. Siitä kehittyikin joku pieni sappikohtaus, joka illan mittaan paheni ja paheni, mutta siinä 2-3 aikaan aamuyöstä alkoi helpottaa ja sain puoli neljältä jo nukuttuakin. Mietin jo pitäiskö lähteä päivystykseen, mutta siihen on aika suuri kynnys kun on lauantain ja sunnuntain välinen yö eikä ole omaa autoa, ja kun ei ole ikinä käynyt missään päivystyksessä niin ei hajuakaan miten pitäisi toimia. Ja tietysti sekin nostaa kynnystä, kun lukee netistä että kipu voi pahimmillaan olla niin paha että sen takia oksentaa, tai että se on pahempi kuin synnytyskipu. No, jossain vaiheessa oli vähän yökköolo mutta ei sellainen että olisin käynyt pöntöllä yökkimässä, ja kun en ole synnyttänyt niin kuvittelisin että synnytyskipu ilman puudutuksia on jotain mihin kuolisin ja menettäisin tajuntani, joten ei kai se niin paha sitten voinut olla. Mistä sitä edes pitäisi tietää kuinka suuri kipukynnys on suhteessa muihin jos puhutaan kropan sisällä tuntuvista kiputiloista?
Ehkä nykyinen salaattipainotteinen(?) ruokavalio on jotenkin sitten yliherkistänyt suolan, rasvan ja sokerin yhdistelmälle. Oli kyllä ihan hyvä, tuore hampurilainen, että ei siitä valittamista! Syytän ranskalaisia, en edes tykkää niistä, ja kokiksesta jää aina yli puolet juomatta.
No nyt kun olen tätä tässä aikani tätä tekstiä auki pitänyt, tuli tehtyä jo viikon 3 ensimmäinen päivä. 90 sekuntia hölkkää + kävelyä, 3 min hölkkää + kävelyä, 90 sek hölkkää + kävelyä, 3 min hölkkää + kävelyä. (Ja 10-15 min kävelyä alussa ja lopussa että hiekkatielle pääsi). Meni ihan hienosti! Tosin viimeinen 3 min hölkkä oli aika raskas, mutta ei mikään toivoton. Eli taas oikein sopiva rasitustaso.
Lenkkien jälkeen olen alkanut tehdä pientä käsipainotreeniä, lenkki on siihen hyvä alkulämmittely ja toisaalta on jo valmiiksi siinä kuntoilumoodissa ja tuntuu järkevältä tehdä juoksu+kädet yhtenä sessiona kuin sitten myöhemmin illalla tehdä erikseen käsijuttuja. Plus nyt kun teen Youtubesta haettujen videoiden mukaan, ei voi tehdä sitä treeniä Masterchefin aikana. Kuulostaa taas kauheen aktiiviselta, mutta todellisuudessa teen käsijuttuja vain sen takia, että niskat on niin jumissa että ne kramppaa jos jotain kurottelee vähänkin huonossa asennossa. Mitään käsilihaksia ei ole, niin harjoitukset alkaa tuntua raskailta jo ihan pelkillä tangoillakin. Vähän hankalalta tuntuu kun toisaalta hauisjuttuihin pitäisi vaihtaa lennossa isommat painot että tuntuisi yhtään missään. Pitää venkslata edestakaisin. Vaikka tuollainen setti missä voi vaihdella painoja on hyvä, pitäisi joko olla samanlainen setti tai sitten vain hankkia lisäksi jotkut 2 kg ja 5 kg käsipainot, joilla olisi helpompi tehdä kehon/vyötärön lähellä tapahtuvia juttuja jos ja kun ois lyhyemmät. Mulle on ihan sama tapahtuuko mitään lihaskehitystä sinänsä, ja allit varmasti pysyy alleina, mutta kyllä tuo treeni tuntuisi auttavan hartioiden jumitukseen positiivisesti, ei satu enää niin paljoa jos repussa on pari kiloa painoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti