Heti alkuun onnistuin pudottamaan kännykkäni asfaltille. Ei ollut ensimmäinen kerta. Tulos: näytön lasi meni hajalle. Edellisestä asfalttipudotuksesta oli tullut pari halkeamaa näytön alaosaan, joten tietysti toinen kunnon osuma rikkoi jo heikentyneen lasin ihan kunnolla. Mutta kosketusnäyttö toimii ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, joten ostin vain suojakalvon lasin päälle ettei tule lasihilettä sormiin ja suojakuoret on muutenkin valmiina (hehhe, parempi myöhään kuin ei milloinkaan), niin eiköhän ton kanssa vielä sen vuoden pärjää... Kids, always wear a helmet.
Perjantaina pääsin vasta illalla kahdeksan aikoihin lenkille, ulkona oli jo ihan kylmä varsinkin, kun olin hurjat 120 (?) km normaalia pohjoisemmassa. No ehkä se ei vaikuttanut asiaan. Mutta kylmä oli kuitenkin, ja lisäksi hajotin kännykkäni heti kun pääsin pihatieltä asfaltille. Ja vielä sen lisäksi en katsonut karttaa kunnolla ennenkuin lähdin, eikä ympäristö ollut tuttu, joten menin vähän arvalla. Tuntui jokseenkin epätoivoiselta tehtävältä, eikä vauhti päätä huimannut. Jalat oli lyijyä, matkalla oli ylämäki/alamäki mikä paluumatkalla oli yllättäen ylämäki/alamäki. Yhteensä matkaa huikeat 1,5 km ja aikaa meni abouttiarallaa 15,5 minuuttia. Kaiken kaikkiaan masentavaa. Jälkimmäinen 5 min tuntui taas ehkä vähän helpommalta, mutta siihen taas saattoi vaikuttaa se paluusuunnan pidempi loiva alamäki. Nopein kilometrin pätkä 9:22. Ei tietysti kauheasti etäisyyttä mistä haarukoida tuota nopeinta kilometriä.
Lauantai: vapaapäivä! Kävin kaupungilla äitini kanssa. Sain hankittua polkupyörääni lakisääteisen valon BudgetSportista ja heräteostoksena käsivarteen ledivalon Stadiumista. Niin ja sen suojakalvon puhelimeen... Olipa Asics-klinikkakin sattumalta yhdessä urheiluliikkeessä missä käytiin! Sain vahvistuksen sille mitä epäilinkin, eli jalkaterän kääntymisellä ei sinänsä ole mitään tekemistä ylipronaation kanssa, ja normaalit/neutraalit kengät sopii ihan hyvin. Eivät silti saaneet myytyä minulle uusia juoksukenkiä.
Sunnuntai: Kävele 45 min, mieluiten niin että hiki tulee pintaan. Kävelin kotiin linja-autoasemalta, mies tuli ystävällisesti pyörällä vastaan ja toimi tavarankantomuulina. Matkaa n. 3,7 km ja 37 minuuttiahan siihen sitten meni. Eli vähän pidempi olisi lenkki saanut olla, mutta kelvatkoon nyt. Ihmettelin liikenneonnettomuutta ihmetteleviä ihmisiä. Jonkinlaiselta peräänajolta näytti. Mutta siis että pitää oikein koko perheen voimin tulla kävelytien varteen tuijottamaan? Uteliaisuudella ei ole rajoja. Testasin Sports Trackeria tuolla kävelymatkalla, piti kokeilla sen ääni-ilmoituksia musiikin kanssa. Eihän se tietenkään sitten sanonut mitään, ja kotona huomasin että voice feedback oli jostain syystä kokonaan pois päältä. Että se siitäkin sitten.
Pitäkää tunkkinne. Tänään pitäisi toistaa perjantain sessiot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti