Sohvaperunan juoksukoulussa pääsin viikon 4 tiistaihin tai oikeastaan keskiviikkoon (vapaapäivä=, ennen kuin varsinainen juoksukoulu alkoi.
Mietin tuossa tiistaina (kävele 1 min, juokse 5 min, pidä puolen minuutin tauko, juokse 5 min, kävele 1 min) että mikäs järki tässä on, että tuo juoksuohjelma ensin lyhentää lyhentämistään noita lenkkejä / kävelyosuuksia. Eiks se kävely siihen alkuun ihan jo lämmittelyks ois ihan kiva asia? Jotenkin tuntuu oudolta, että siitä pitäisi karsia, että se kehittäisi juoksua että ei kävele alussa ollenkaan. Enhän minä mistään mitään tiiä, mutta jotenkin silti ei käy minun logiikkaan se.
En tiedä johtuiko sitten siitä pelkästä 1 minuutin kävelystä, mutta juoksu tuntui jokseenkin jähmeältä. Ei jäänyt hyvä fiilis siitä.
Nyt sitten alkoikin varsinainen juoksukoulu. Jalkojen liikeratoja pitää ilmeisesti aika pitkällä prosessilla koittaa saada vähän suoremmiks. Polvet menee kuulemma liikaa yhteen, mikä ei oo se helpoin ja nopein asia korjata, kun kuitenkin polvet on lonkkien ja nilkkojen armoilla (tai siis että en tiedä lähteekö se enemmän lonkasta vai jalkaterästä kääntymään). Pitää harjoitella peilin edessä. Mutta mitä jos minulla vaan on niin läskit polvet?
Huvittaa ja mietityttää sekin, että alkulämmittelyssäkin joku kyljen lihas halus jysäyttää maitohapoille itsensä. Tai siltä se ehkä tuntuu, sitä on ennen lähinnä tapahtunut hartioille jos hankalassa asennossa yritän kurottaa johonkin, tai liian kauan jumitan jonkun joustamattoman vaatekappaleen kansas. Oon ajatellut että johtuu siitä, että niskat on niin pirun jumissa kaikesta tästä tietokoneella olemisesta. Mutta en tiedä miksi joka paikka on yhtä altis sellaiselle jysähtelylle (lihas tuntuu yhtäkkiä raskaalta, en tiedä onko kramppi oikea termi). No, se osa sai aika pian sen jälkeen olla rauhassa, eikä nyt tunnu mikään vatsa- tai kylkilihas erityisen kipeältä.
Täytyy sanoa että hölkkätahti oli varsin reipas verrattuna omaan lönköttelyyn (niin kuin vähän ajattelinkin). Sen verran armolliset oli kuitenkin hölkkämatkat/ajat, että ei ollut suuria ongelmia jaksamisessa. Ja kyllähän se auttaa kun voi muista ottaa tahtia, yksin kun vaan ei millään edes osaa hölkätä niin lujaa. Tomaatinpunainen olin kuitenkin tunnin jälkeen.
Nyt tuli joku massiivihikka. Alkaa jo hengitystielihaksetkin krampata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti